Kiusaamista ei oikein muulla keinoin saa kuriin kuin puhumalla siitä ja tekemällä se näkyväksi. Kuva: Ben Thilman
Tämä kysymys esitetään television ruudussa. Kehotetaan kertomaan avoimesti asiattomasta kohtelusta, jota itse kukin on kohdannut elämänsä aikana, koulussa ja työelämässä. Hyvä niin.
Kiusaamista ei oikein muulla keinoin saa kuriin kuin puhumalla siitä ja tekemällä se näkyväksi, ja sitä kautta puuttumalla siihen. Kiusaamisten ympärillä leijuu häpeä. Häpeä koskee lähinnä sitä, että altistuu kiusaamiselle. Se puolestaan synnyttää itseään ruokkivan kehän, jossa häpeä lisää altistumista kiusaamiselle. Kehän saa poikki vain puhumisella.
Väkivalta synnyttää väkivaltaa
Toivottavasti ne ajat ovat jo ohi, jolloin piti kestää, että tuli kohdelluksi kaltoin ja jolloin ajateltiin, että lasten, eteenkin poikien, pitää karaistua. Jos kohdeltiin vähän kaltoin, niin se oli vain hyväksi. Ei muuten ollut, eikä ole edelleenkään, sillä se miten on tullut itse kohdelluksi, on malli sille, miten kohtelee muita.
Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Piittaamattomuus synnyttää piittaamattomuutta. Sellainen asenne ei palvele ketään. Ei edes niitä, jotka ovat ravintoketjun yläpäässä.
Koulukiusaamisen voi lopettaa
Koulukiusaamiseen on puututtu monessa koulussa. Se on hyvä. Siihen voikin puuttua onnistuneesti, koska koulukiusaaminen on nuorten juttu. Nuoret eivät ole niin kypsiä, että kykenevät aina arvioimaan tekojensa seurauksia, ja siksi aikuisten jämäkkä puuttuminen kiusaamiseen auttaa.
Nuoruus on ohimenevää, ja kun kypsyy ja aikuistuu, niin voi hyvin olla, että tajuaa tehneensä typeriä juttuja. Parhaimmillaan kiusaaja voi hyvittää tekojaan. Pahemmin on kiusattuna olleen tilanne. Kiusaaminen jättää syviä haavoja, ja ne saattaa jäädä vaivaamaan ja haittaamaan koko elämän ajaksi. Koulukiusaaminen on kuitenkin varsin näkyvä ilmiö, jos sitä halutaan nähdä. Siihen voi puuttua ja sen voi lopettaa.
Työpaikkakiusaaminen jää usein pimentoon
Kiusaamista tapahtuu myös työpaikoilla. Se on mielestäni paljon pahempi ilmiö kuin koulukiusaaminen. Työpaikkakiusaaminen on aikuisten juttu. Siihen syyllistyvät ihmiset, joilla on elämänkokemusta ja joilla pitäisi olla kypsyyttä ja tajua siitä, että epäasiallinen kohtelu satuttaa ja vammauttaa. Työpaikkakiusaaminen piiloutuu usein täysin asiallisen tai ainakin laillisen toimenpiteen taakse. Kiusaamista ei nähdä eikä siihen useinkaan puututa.
En ole kohdannut yhtään työpaikkakiusaajaa enkä kuullut kenestäkään työpaikkakiusaajasta, joka olisi myöntänyt olevansa työpaikkakiusaaja. Siksi työpaikkakiusaaminen jää usein pimentoon ja yhden ihmisen kokemukseksi. Näitä yksittäisiä ihmisiä on paljon.
Työpaikkakiusaamisen olennainen elementti on pelko. Pelko saattaa olla taustalla, kun joku ryhtyy kiusaajaksi. Pelko on kiusatun elämässä aina läsnä. Pelko aiheuttaa myös usein sen, että mieluummin katsoo toiseen suuntaan ja on tekemättä tai sanomatta mitään, kun näkee kiusaamista. Kukaan ei halua vaihtaa paikkaa kiusatun kanssa, eikä kiusattujen porukkaan ole tunkua.
Ei kai tässä muutakaan voi kuin toivoa, että tarpeeksi moni rohkenee kertoa omista kokemuksistaan. Siitä mitä kiusaaminen on tehnyt elämälle. Sopii toivoa, että kiusatun häpeän leima kuluu vähitellen pois niin, että olisi ok kertoa, ja ennen kaikkea olisi ok puuttua.
Ben Thilman
Kehitysvammatyön pappi
Kirkkohallitus