Petri Merenlahti kaipaa kirkolta kuuntelevaa asennetta ja ymmärrettävää kieltä. Kuva: Aarne Ormio
Kesällä arkkipiispan teologisena erityisavustajana aloittanut teologian tohtori, pastori Petri Merenlahti on työssään niin tutun kuin vieraankin keskellä. ”Tavallisesti uudessa työssä melkein kaikki on alussa tuntematonta. Minulla tilanne on lähes päinvastainen. Maisemat ja työhuoneen kalusteet ovat samanlaiset kuin aiemminkin. Lisäksi tutut kasvot pyörivät ympärillä ihan entiseen malliin”, Merenlahti naurahtaa.
Työpaikka on pysynyt samassa osoitteessa Kirkon talossa Helsingissä. Aiemmin Kirkon Ulkomaanavussa muun muassa johtavana teologisena asiantuntijana ja kampanjapäällikkönä työskennellyt Merenlahti hoitaa nyt arkkipiispan media- ja yhteiskuntasuhteita sekä yhteyksiä kirkkohallitukseen. Toisena arkkipiispan erityisavustajana jatkaa Mika K T Pajunen, jonka vastuualueeseen kuuluvat hiippakunnalliset, kansainväliset ja ekumeeniset asiat.
Vaikka tuoreessa virassa onkin Merenlahdelle paljon entuudestaan tuttua, ovat tuoreet työtehtävät tuoneet myös paljon uutta mukanaan.
”Aiemmat viranhaltijat ovat opastaneet minua kertomalla, että ensimmäinen vuosi kuluu työn sisäistämiseen ”, hän kertoo. ”Tehtäväkenttä on monipuolinen ja laaja. Julkisuudessa tunnutaan ajattelevan, että kaikki kirkkoon liittyvä kuuluu arkkipiispan tontille.”
Korvat kuuntelemiseen, suu vastaamiseen
Vaikka arkkipiispa antaa kirkolle kasvot, tapahtuvat tärkeimmät kohtaamiset kuitenkin seurakunnissa. Sillä, miten kirkko jäsenensä kohtaa, on väliä.
”Meidän on puhuttava sellaista kieltä, jolla viestimme voidaan ymmärtää. Kirkon aktiiviset jäsenet ovat arvokkaita ja tärkeitä kirkolle, mutta meidän on osattava puhua niin, että kirkon kaikki neljä miljoonaa jäsentä voivat tuntea kuuluvansa yhteisöömme”, Merenlahti täsmentää.
”Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta tulevaan on toki pyrittävä varautumaan. Melkeinpä tärkeämpää kuin tulevaisuuden visiointi on säilyttää reaktiokyky muutosten keskellä”, Merenlahti arvioi.
Yhteiskunnan muutosvirrassa kirkon on löydettävä paikkansa. Kulttuurin murrostilassa on pysyttävä ketteränä ja oltava valmis luomaan nahkansa. Kirkon rooli yhteiskunnassa voi muuttua, ja tässä prosessissa kirkon on itse etsittävä aktiivisesti uutta asemaansa.
Muutosten keskellä Merenlahti kuitenkin suhtautuu luottavaisesti kirkon tulevaisuuteen: ”Kirkolla on vuosituhantinen kokemus kaikenlaisista muutoksista ja mullistuksista.”
”Parhaiten tulevaisuuteen varaudutaan olemalla kuulolla. Vain sillä tavoin pysymme perillä siitä, mitä kirkolta odotetaan ja halutaan. Siten pystymme myös puhumaan sellaista kieltä, jolla viestimme ymmärretään”, hän pohtii.
”Näen, että esimerkiksi tällä hetkellä yhteiskunnassa on tilausta kirkon suvaitsevaisuutta korostavalle sanomalle. Kirkon tehtävä on artikuloida ajatus siitä, että jokainen ihminen on korvaamattoman arvokas Luojan luoma sielu”, Merenlahti toteaa.
Pää ja sydän toiminnan ankkureina
Aiemmassa työssään Kirkon Ulkomaanavussa Merenlahti pohti työkseen, kuinka globaalisti huonoimmassa asemassa olevia voidaan auttaa. Myös nykyisessä virassaan hän pitää tärkeänä katsoa yhteiskuntaa heikoimman näkökulmasta. Kyse ei ole pelkästään moraalista, vaan arkkipiispan hengellisen johtajuuden kautta heikomman auttaminen liittyy keskeisesti myös kirkon ihmis- ja jumalakäsitykseen.
”Heikoimmassa asemassa ei ole mystinen köyhä, vaan se voi olla kuka vain. Minusta ajatus jaetusta ihmisyydestä on hirveän tärkeä. Jokainen meistä saattaa olla se kaikkein heikoin jossain tilanteessa”, Merenlahti pohtii.
Merenlahden mielestä kirkon tärkein viesti on sanoma rakastavasta Jumalasta, jonka hyvyydestä ihmistenkin olisi hyvä ottaa oppia. ”Raamatusta löytyvät ohjeet ihmisenä olemiseen, ja Jumalalta olemme saaneet sydämen ja pään. Kun käytämme näitä kolmea viisaasti, olemme oikeilla jäljillä. Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovat kirkon perimmäiset ohjenuorat. Niitä noudattamalla kirkko pystyy yhä toimimaan sille 2 000 vuotta sitten luodussa tehtävässä.”