Kirkon perheneuvonnassa rakennetaan yhteyttä

Perheneuvonta on osa kirkon hengellistä perustehtävää ja sielunhoitotyötä. Kirkon työ perheiden parissa alkoi heti sotien jälkeen ja on siis jatkunut yli 70 vuoden ajan. ”Sota maassa päättyi – perheissä alkoi”, kuvailee Matti Joensuu perheneuvonnan alkua vuodelta 1944. Ihminen on luotu elämään yhteydessä toiseen ihmiseen. Joskus näissä yhteyksissä eletään rauhan aikaa, joskus ne muistuttavat sotatannerta.

Ihmisten väliset suhteet ovat olleet alusta asti perheneuvonnan keskeistä työsarkaa. Ja yhä ovat. Vuonna 2015 kirkon perheneuvonnan asiakkaana oli 18 154 ihmistä.

Maailma on sotien jälkeen muuttunut paljon, ja se muuttuu yhä, kiihtyvällä tahdilla. Perheneuvonnassa on tärkeää pitää mielessä sen perustehtävä rakentaa yhteyttä, mutta samalla sen on tärkeää kyetä uudistumaan, jotta se voi aidosti tukea tämän ajan perheitä heille olennaisissa kysymyksissä.

Perheneuvonnan suuntaviivat vuoteen 2022

Kohtaaminen kantaa – Kirkon perheneuvonnan suunta vuoteen 2022 on vastikään julkaistu. Maamme 41 perheneuvontayksikössä on tarpeen olla riittävän yhteinen työnäky. Samaan aikaan halutaan pitää huolta joustavuudesta: paikallisiin tarpeisiin on tärkeää pystyä vastaamaan.

Suuntaviivat -asiakirja on sekä yhteiseen työnäkyyn että joustavasti paikalliseen kehittämiseen rohkaiseva perheneuvonnan oma työväline. Lisäksi se on hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun halutaan välittää tietoa perheneuvonnasta ja sen pyrkimyksistä päättäjille ja yhteistyötahoille.

Kohtaaminen kantaa -asiakirjan mukaan kirkon perheneuvonnan arvoja ovat usko, toivo ja rakkaus. Jumalan armo ja rakkaus välittyvät kohtaamisissa synnyttäen toivoa ja luottamusta. Auttaminen nähdään lähimmäisen rakastamisena vastaamalla hänen todelliseen tarpeeseensa.

Asiakirjan painotusten mukaan on olennaista pitää huolta siitä, että ihmiset saavat jatkossakin perheneuvonnasta apua ja tukea. Tämä vastuu merkitsee monia käytännön asioita, kuten toiminnan laadusta ja kehittämisestä huolehtimista ja esimerkiksi henkilökunnan kouluttamista ja työnohjausta. Näihin tarvitaan resursseja.

Toinen perheneuvonnan painopiste on lapsen edun ja hyvinvoinnin vaaliminen. Perheneuvonta vahvistaa vanhemmuutta ja aikuisten kykyä pitää huolta lähi-ihmissuhteista. Perheneuvonnan työntekijöiden on tarpeen myös osallistua aktiivisesti keskusteluun perhe- ja parisuhdeasioista. Vaikuttamistyössäkin pidetään esillä lasten hyvinvointia ja siitä huolehtimista.

Perheneuvonnassa ollaan ihmiselon ytimessä

Ihmisen suurin toive ja samalla suurin pelko on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Perheneuvonnassa kohdataan kokonainen ihminen – myös hänen tunteensa, toiveensa ja pettymyksensä.

Moni asia maailmassa muuttuu, mutta sukupolvesta toiseen ihminen etsii vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin ja siihen, mikä on oikein ja mikä väärin. Ihminen kyselee oman olemassaolonsa tarkoitusta ja sitä, kuka hän on. Ihminen kaipaa yhteyttä toiseen ihmiseen ja voi huonosti, kun se on säröillä tai puuttuu. Hän haluaa rakastaa ja olla rakastettu.

Perheneuvonnalla on pysyvä tehtävä ihmiselon ytimessä, armon ja toivon tuojana. Vaikeissakin tilanteissa, ihan aina, on toivoa. Kohtaaminen todella kantaa ja kannattelee.

Heli Pruuki
Kirkon kasvatus ja perheasiat (perheneuvonta ja perhetyö)