Kirkolliskokousedustaja Sami Ojala (oik.) esitteli kevään istuntoviikolla aloitteen kirkon keskushallinnon kokonaisvaltaisesta uudistamisesta.
Kirkolliskokousviikko on minulle sukellus maailmaan, joka sisältää kiinnostavia kohtaamisia ja lukuisia yksittäisiä keskusteluja monenlaisista asioista. Toki viikko pitää sisällään myös kirkkohallituksessa valmisteltujen asioiden esittelyjä ja valiokuntakuulemisia. Päivät ovat pitkiä ja tiiviitä.
Tässä työssä kokemus on avuksi: sekä se, että ennen kansliapäällikön tehtävää olin kaksi kautta kirkolliskokousedustaja, että kirkkoherravuosina hankittu seurakunnan ja sen hallinnon tuntemus.
Arvostan suuresti kirkolliskokousedustajia. He antavat valtavan määrän osaamista ja aikaa kirkon hyväksi. He tulevat eri puolilta kirkkoamme ja tuovat mukanaan kaikuja kirkon erilaisista seurakunnista ja toimintaympäristöistä.
Suuri vai pieni seurakunta?
Tämän kevään istuntoviikolla eniten puhututtanut asia oli seurakuntarakenteiden uudistaminen. Sitä on käsitelty eri hallintoelimissä pitkään, onhan kysymys laajasta hankkeesta. Seurakunta on kirkon elämän ja toiminnan keskus. Ajattelen, että parhaiten toimii pieni yhteisö. Ihanteeni on, että jokainen seurakuntalainen voisi tuntea ainakin yhden seurakunnan työntekijän.
Esityksen valmistaminen on ollut valtavan iso työ ja tuntui hyvältä, että tätä kirkkohallituksen tekemään työtä arvostettiin riippumatta siitä, mitä mieltä edustajat olivat esityksen sisällöstä.
Uudistuksia ja unelmointia
Kirkolliskokous sai käsiteltäväkseen myös mielenkiintoisen Sami Ojalan ja useiden muiden aloitteen ”Kirkon organisaatiojärjestelmän uudistaminen sekä kirkon keskushallinnon supistaminen”. Lähetekeskustelussa totesin, että aloitteen päämäärä on mainio. Kirkon hallintoa ja organisaatiota pitää jatkuvasti arvioida.
Toisaalta ajattelen, että nyt meillä on menossa useita hallinnon keventämiseen ja notkistamiseen liittyviä hankkeita. Tänä keväänä kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi Kohtaamisen kirkko -strategian, sen tähtäyspiste on vuodessa 2020. Nyt ei ainakaan ensi vaiheessa tarvita organisaatiolähtöistä uudistamista tai nykytilan etujen ja haittojen arviointia. Senkin aika tulee.
Se, mitä nyt mielestäni tarvitaan, on pitemmälle ulottuvaa visiointia. Millaisesta kirkosta haaveilemme?
Rohkeaan unelmointiin tarvitaan mukaan kaikki kokemus ja näkemykset, niin kirkon työntekijöiden kuin seurakuntalaisten. Ehdotinkin puheenvuorossani, että visiota kirkko 2030+ lähdettäisiin hakemaan ruohonjuuritason kansalaiskeskustelun kautta. Mielenkiintoista nähdä marraskuun istuntoviikolla, mihin kirkolliskokous aloitteen kanssa päätyy.
Jukka Keskitalo
kansliapäällikkö, kirkkohallitus
On hienoa, että kirkon keskushallinnossakin herätään vihdoinkin havaitsemaan jäsenten ja työntekijöiden edustaman tietotaidon tärkeys. Vihjeeksi, että ihan ensimmäinen asia, joka kannattaisi tehdä, on pyytää Kirkon tutkimuskeskukselta katsaus tällä vuodsituhannella tehdyistä väitöksistä, jotka käsittelevät eri organisaatioiden missiota ja rakenteita. Niiden tekijöissä on toistaiseksi hyödyntämätön asiantuntijavoimavara.
Kohtaamisen kirkko toteutui Nurmijärvellä eilen. Kaksi Thaimaan lut. Kirkon stipendiaattia pitivät thai-ruokakurssin. Keittiöllä hääri parikymmentä seurakuntalaista, uusiakin tuttavuuksia. Kaikkia meitä yhdistivät valkoiset myssyt.
Yhteinen ruokarukous ja yhdessä nautittu ateria kruunasivat illan. Osallistumismaksut menivät Thaimaan kummilapsityöhön. Hyvä meininki. Hallinnollisesti en osaa arvioida tilaisuutta.