Kärsivällisyys on hyve

Loppuvuosi 2021 vaikuttaa näin elokuun puolivälissä edelleen koronan varjostamalta. Toki tilanteen vakavuus vaihtelee eri puolilla Suomea, mutta useissa kasvukeskuksissa on kiristetty rajoituksia ja odotettu paluu uuteen normaaliin on jälleen siirtymässä.

Kesän jälkeen mielissämme on varmasti jo aimo annos pettymystä ja kysymys kuuluukin, miten tätä kaikkea vielä jaksaa. Ehkä viisainta olisikin luopua ajatuksesta uudesta normaalista ja siirtyä ajattelemaan nykyisyyttä normaalina, joka sitten aikanaan, rokotekattavuuden myötä, muuttaa muotoaan, mutta enää emme palaa mihinkään, vaan kuljemme koko ajan eteenpäin.

Tähän eteenpäin menoon työyhteisössä suosittelen edelleen ja aina vaan vanhoja lääkkeitä, joista olemme kirjoittaneet ja viestineet pitkään.

Käyttäkää hyväksenne tarjottu Filosofian Akatemian tuottama verkkovalmennus ”Tulevaisuuden työelämätaidot”. (kirkon työntekijöiden vapaasti käytettävissä vielä tämän vuoden loppuun ). Eri aiheista voi muodostaa omalle työyhteisölleen sopivan kokonaisuuden, jos pelkää, ettei aika riitä kaiken kahlaamiseen. Aineiston voi käydä läpi myös täysin itsenäisesti ja kokea mahdollisesti ahaa-elämyksiä.

Itselleni tärkeä osio on 3-moduuli, ”Kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot”. Se sisältää muun muassa ajatuksen myötätunnon voimasta ja sen eheyttävästä vaikutuksesta työilmapiiriin. Toisaalta opin listan empatiahudeista, joita on syytä välttää. Osaltaan valmennuksesta kumpuaa vanha viisaus, ettei lähimmäisiään/työtovereitaan voi muuttaa, mutta omaa ajatteluaan ja käytöstään voi.

Miten itse käyttäydyn ja toimin niin, että olen työyhteisöni ja työtovereitteni luottamuksen arvoinen? Eräs minua viisaampi on kirjoittanut seuraavasti; ”avoimuus ja rehellisyys ovat kaiken kestävän toiminnan ohjenuora ja toiminnan oikeellisuuden kriteeri. Totuudellisuus on luotettavuuden perusta. Luottamusta ei voi olla ilman luotettavuutta, jonka varaan kunnioitus rakentuu”.

Julkisuudessa käydään useita koronaan liittyviä keskusteluja, joista ainakin yksi voi herättää työpaikoilla pohdintoja. Kuka ottaa rokotuksen tai onko työyhteisössämme joku, joka ei ota? Kuten lainsäätäjän silmissä on tunnettua, rokotuksen ottaminen on täysin vapaaehtoista ja tieto kuuluu yksityisyyden suojan piiriin, joten mitään ilmoitustaululla julkaistavia listoja ”kakkosrokotteen jo saaneista” ei voida käyttää.

Sen sijaan, jos ja toivottavasti, kun työyhteisössä vallitsee luottamuksen ilmapiiri, on aivan luontevaa keskustella yhteisesti rokotusten ottamisen tärkeydestä ja niiden tieteellisesti todistetusta suojasta vakavaa tautimuotoa vastaan. Ketään ei siis saa vaatia kertomaan rokotuksistaan tai rokotuksen ottamisesta kieltäytymisestä, mutta onhan tämä toki vapaa maa niin, että asiasta saa myös kertoa, jos kukin itse niin valitsee. Viime kädessä työturvallisuuslaki edellyttää työnantajaa arvioimaan työntekijöiden työturvallisuutta ja työympäristön turvallisuutta. Tällaisissa tilanteissa voi tulla eteen harkinta selvittää rokotuskattavuutta. Ymmärtääkseni suomalaiset väestötasolla suhtautuvat rokotuksen ottamiseen hyvin myönteisesti, joten on vaikea uskoa, että tästä asiasta syntyisi suuren luokan ongelmaa seurakunnissa.

Lopuksi totean, että kirkon työelämän kehittämishankkeen sloganiksi viime keväänä valittu ”Tulevaisuuden työelämä tehdään yhdessä” on osuvampi kuin osasimme ajatellakaan, kun asiaa yhteisesti henkilöstöjärjestöjen kanssa fundeerasimme. Tuleva syksy on totta totisesti yhdessä tekemisen aikaa – olipa kyse etätyöstä tai työstä, jota tehdään fyysisestikin läsnä ollen.