Jeesuksen syntymän ja julkisen toiminnan alun välissä on pitkä ajanjakso, josta ei tiedetä mitään. Nämä vuodet ovat aika ajoin herättäneet spekulaatioita esimerkiksi siitä, olisiko Jeesus mahdollisesti käynyt Aasiassa saakka ja ammentanut sieltä vaikutteita? Suomessakin voi vaihtoehtoisen henkisyyden kentällä törmätä tuohon väitteeseen yllättävän usein. Tänä vuonna ilmestyi tunnetun joogaopettajan Taavi Kassilan kirja Nasaretin miehen salaisuus (Gummerus), jossa jälleen kerran tuodaan esille tätä näkemystä.
Keskeinen innoittaja olettamukselle Jeesuksen matkasta Aasiaan on Nicolas Notovitchin kirja, jossa kerrotaan salaperäisestä käsikirjoituksesta. Nicolas Notovitch (1858–1916) oli venäläinen vakooja ja sotakirjeenvaihtaja. Matkustellessaan Intiassa hän kertoi käyneensä Hemin luostarissa, Ladakhissa, Intiassa. Kertomansa mukaan hän vielä palasi kyseiseen luostariin, koska oli loukannut jalkansa. Toipuessaan luostarissa hänelle luettiin ja käännettiin teksti, joka oli nimeltään ”Pyhän Issan, Ihmisen Pojista Parhaimman elämä”. Notovitch oli kertomansa mukaan vakuuttunut, että teksti kertoi Jeesuksesta.
Hän mukaansa teksti oli kopio Tiibetissä, Lhasassa olevasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Muistiinpanojensa pohjalta Notovitch julkaisi kirjan La vie inconnue de Jisus Chris (Jeesuksen Kristuksen tuntematon elämä) vuonna 1894. Hänellä ei ollut kuitenkaan esittää kyseistä dokumenttia. Kirja herätti ilmestyttyään mielenkiintoa, mutta sai kuitenkin kriittisen vastaanoton. Se käännettiin useille kielille ja siitä otettiin uusi painos myös 1920-luvulla, jolloin se sai vielä runsaammin huomiota.
Käsikirjoitus, jota ei löytynyt
Kuuluisa orientalisti Max Müller (1823–1900) oli kiinnostunut väitteestä, mutta huomioi heti, että Issan elämänkertaa tekstiä ei ollut mainittu merkittävissä tiibetiläisissä kaanoneissa kandjurissa tai tandjurissa. Müller oli myös kirjeenvaihdossa englantilaisen rouvan kanssa vuonna 1894, joka oli käynyt Hemin luostarissa tarkoituksena tutustua käsikirjoitukseen. Nainen kirjoitti Müllerille, että mitään Issasta kertovaa käsikirjoitusta ei löydy, eikä Notovitch ole käynyt kyseisessä luostarissa. Notovitchin kertomus luostarimatkastaan muistuttaa itse asiassa suuresti H.P. Blavatskyn (1831–1891) kertomusta, joka liittyy Celsoksen tekstin löytämiseen Athoksen luostarista.
Vuonna 1895 kyseisessä luostarissa vieraili professori Douglas J. Archibald, jolle luostarin johtaja oli tuohtuneena kertonut, että mitään Notovitchin kuvailemaa käsikirjoitusta ei ole olemassa ja että kysymyksessä on yksinkertaisesti huijaus. Tunnettu teosofi ja taidemaalari N. Roerich (1874–1947) kertoi nähneensä jonkin käsikirjoituksen vieraillessaan. Roerichin lainaukset oletetusta käsikirjoituksesta paljastavat, että hän oli poiminut lainaukset suoraan Notovitchin teoksesta ja L. Dowlingin vuonna 1908 ilmestyneestä pseudohistoriallisesta teoksesta Aquarian Gospel of Jesus (Jeesuksen Vesimiehen ajan evankeliumi). On ilmeistä, että tätä elämänkertaa ei ole ollut koskaan olemassa. Kyseessä oli Notovitchin luoma fiktiivinen kertomus, joka ilmentää enemmänkin hänen ajatustaan siitä, että Jeesus olisi voinut käydä Aasiassa.
Mitä Issan elämänkerrassa sitten kerrotaan? Issan elämänkerta kuvaa, miten Jeesus 13-vuotiaana matkusti kauppakaravaanin mukana Intiaan, jossa jainalaiset vastaanottivat hänet. Tämän jälkeen hän vietti kuusi vuotta brahmiinien parissa. Brahmiinit uhkasivat kuitenkin surmata Jeesuksen ja hän pakeni buddhalaisten luokse, joiden parissa hän opiskeli palin kieltä ja pyhiä tekstejä. Elämänkerran mukaan Jeesus kävi myös Tiibetissä sekä Persiassa. Persiassa ollessaan hän saarnasi zarahustralaisten parissa. Tekstin mukaan Jeesus vietti 17 vuotta Aasiassa. Elämänkerrassa kerrotut Jeesuksen opetukset ovat tyylillisesti ”kuivia” moraaliopetuksia ja tekstin tyyli on selvästi modernia. Issan elämänkerrassa kuvaukset Aasian uskonnoista ovat hyvin pintapuolisia ja virheellisiä. Tekstissä puhutaan muun muassa jainalaisten jumalasta (jainalaisuudessa ei ole uskoa jumaliin).
Mystisen Aasian vetovoima
Teoria Jeesuksen Intian vuosista on saanut kannatusta new age -kentällä ja joissakin intialaisperäisissä liikkeissä. Summit Lighthouse -liikkeen opetuksissa ovat esillä Jeesuksen vuodet Intiassa ja Nepalissa. Summit Lighthouse -liikkeen juuret ovat Yhdysvalloissa jo 1930-luvulla vaikuttaneesta I´AM -liikkeessä joka oli saanut vaikutteita muun muassa teosofiasta. Summit Lighthouse -liikkeen perusti vuonna 1958 Mark L. Prophet (1918–1973). Liikkeen toinen keulahahmo Elisabeth Prophet (1939–2009) on kirjoittanut kaksiosaisen kirjan, jossa käsitellään Jeesuksen Aasian vuosia. Liike opettaa, että Jeesus oli yksi ylösnousseista mestareista ja Suuren Valkoisen Veljeskunnan jäsen. Prophetin mukaan Jeesuksen opetuksiin kuuluivat myös karman laki ja jälleensyntymisoppi. Islamin pohjalta syntynyt Ahmadiyya-liikkeen mukaan Jeesus selvisi ristiinnaulitsemisesta ja hän vietti loppuelämänsä Intiassa ja hän kuoli Kashmirissa. Mirza Khulam Ahmad (1835–1908) perusti Ahmadiyya-liikkeen vuonna 1889.
1800-luvulla perinteisten Jeesus-tulkintojen rinnalle alkoi nousta erilaisia vaihtoehtoisia näkemyksiä. Ilmiö liittyy osaltaan 1800-luvulla gnostilaisten tekstien löytöihin ja toisaalta myös esoteeristen oppien uudelleen nousuun. Riippumatta siitä, ovatko tulkinnat esimerkiksi historiantutkimuksen kannalta todennäköisiä, ne ovat muokanneet ihmisten näkemyksiä kristinuskosta erityisesti vaihtoehtoisen henkisyyden piirissä. Esimerkiksi Dowlingin edellä mainitusta teoksesta on yli sadan vuoden aikana otettu 52 painosta. Notovitchin teokseen tukeudutaan edelleen, riippumatta että se on kauan aikaa sitten todettu fiktioksi. Myös tunnettu joogi ja guru Paramahansa Yogananda (1893–1952), jonka elämänkerta on suomennettukin, uskoi Jeesuksen opiskelleen Intiassa.
Länsimaissa on syntynyt oma kirjallisuuden lajinsa ja uskonnollis-kulttuurinen virtaus, jossa elävät erilaiset vaihtoehtoiset ja konspiraatiosävytteiset tulkinnat kristinuskon historiasta. Perusajatuksena näissä vaihtoehtoisissa tulkinnoissa on, että perinteisten kirkkojen esillä pitämä kristinusko perustuu väärille tulkinnoille tai suorastaan tietoiselle pimitykselle vuosisatojen ajan. Näissä tulkinnoissa Jeesus nähdään usein nimenomaan viisauden ja sisäisen tiedon opettajana.
Kriittinen historiantutkimuksen piirissä tämä näkemys Jeesuksen matkasta Aasiaan ei ole koskaan saanut tukea. Moderni myytti ”Jeesuksen Aasian vuosista” elää, vaikka tosiasiallisia todisteita näistä vuosista ei ole. Ajatus tuntuu kiehtovan siksi, että se poikkeaa perinteisistä tulkinnoista, jotka koskevat Jeesuksen elämänvaiheita.
Jussi Sohlberg
tutkimuskoordinaattori
Kirkon tutkimuskeskus