Ihmeiden vai auttamisen aika?

David Herzog puhuu Olympiastadionilla (kuva: Jyri Komulainen).

Heinäkuun lopussa Olympiastadionilla järjestetty Ihmeiden aika -tapahtuma ylitti järjestäjien mukaan odotukset ainakin, mitä mediajulkisuuteen tulee. Tapahtumasta uutisoitiin vilkkaasti ja useat tahot kommentoivat sitä. Järjestäjien mukaan tapahtumaa myös seurasi median välityksellä noin 170 000 katsojaa. Paikalle saapuneita osallistujia sen sijaan oli paljon odotettua vähemmän, vain 7 500 kolmen päivän aikana, kun tavoite oli 15 000 päivässä.

Pääpuhujana tapahtumassa oli yhdysvaltalainen parantaja-evankelista David Herzog. Hänen mukaansa tilaisuuksien tavoitteena oli, että niissä tapahtuisi ihmeitä ja lukuisat ihmiset tulisivat uskoon. Herzogin julistuksessa ja toiminnassa ilmenevät korostukset voidaan liittää Yhdysvalloissa 1900-luvun puolivälissä helluntailaisuuden piirissä syntyneeseen parantamisherätykseen (healing revival). Se poikkesi varhaisesta helluntailaisuudesta korostamalla saarnaajien erityistä parantavaa karismaa Pyhän Hengen kasteen ja kielilläpuhumisen sijaan.

Parantamisherätyksen saarnaajille tärkeintä olivat ihmeet ja koska niiden esiintyminen liitettiin saarnaajiin itseensä, menestyneimmät heistä irrottautuivat pian kirkkojen muodollisesta kaitsennasta ja alkoivat toimia itsenäisinä kiertävinä evankelistoina. Myöskään Herzog ei toimi minkään kirkkokunnan nimissä vaan omaa nimeään kantavan David Herzog Ministries -organisaation puitteissa.

Uuskarismaattisuus kasvaa nopeasti

1970-luvulta lähtien eri puolilla maailmaa on alkanut syntyä kiihtyvällä tahdilla vanhoista kirkkokunnista ja myös helluntailaisuudesta riippumattomia seurakuntia, joissa korostetaan ihmeitä ja Pyhän Hengen vaikutusta arjen keskellä. Nykyisin ne tunnetaan uuskarismaattisuuden nimikkeen alla erotuksena karismaattisista yhteisöistä, jotka toimivat perinteisten kirkkokuntien sisällä. Monissa uuskarismaattisissa seurakunnissa myös korostetaan terveyden, vaurauden ja hyvinvoinnin saavuttamista uskoontulon seurauksena. Maailmanlaajuisesti uuskarismaattisuutta pidetään nopeimmin kasvavana kristinuskon suuntauksena.

Ihmeiden ja uskon tämänpuoleisten hyötyjen korostuksessaan uuskarismaattisuus ei kuitenkaan ole uskonnollisella kentällä millään tavalla ainutlaatuinen. Täsmälleen samat piirteet korostuvat länsimaisen esoteerisen perinteen pohjalta nousseen new age -henkisyyden piirissä. (Monet ovat Herzogin opetuksia liittäneetkin new ageen.) Idän uskontojen piiristä länsimaihin levinneitä harjoitusmuotoja, kuten joogaa ja meditaatiota markkinoidaan myös useimmiten niiden aikaansaamien terveydellisten ja terapeuttisten hyötyjen kautta. Esimerkiksi Yoga Journal -lehden lokakuun erikoisnumero vuonna 2012 oli otsikoitu sanoilla ”Yoga for Weight Loss” (joogaa painonpudotukseen).

Oman aikamme kulttuurin heijastuma

Monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että nykyaikana kasvavien ja laajalle levinneiden uskonnollisten liikkeiden leimallinen piirre on niiden tämänpuoleisuus ja ihmiskeskeisyys. Brittiläinen uskontososiologi Bryan Wilson on luonnehtinut 1900-luvun puolivälin jälkeen syntyneiden uusien uskonnollisten liikkeiden tunnusomaisiksi piirteiksi tämänpuoleisuuden, yksilöllisten hyötyjen korostuksen, ohuen sitoutumisen, tulevaisuusorientaation, sekä globaalit vaikutteet ja kansainvälisen liikkuvuuden.

Nämä piirteet sopivat täysin myös David Herzogin luomaan hengellisyyden profiiliin. Herzogin esiin nostamia ihmeitä voidaan luonnehtia osin banaaleiksi (laihtumiset, kultahampaiden ilmestymiset), mutta kannattaa pitää mielessä, että ne kulttuuriset ja sosiaaliset voimat, jotka liikettä ovat muovanneet, vaikuttavat kaikkialla yhteiskunnassa. Kyseessä on uskonnollisuuden ilmentymä, joka heijastaa pelkästään oman aikamme kulttuurin luonnetta ja painotuksia aivan samoin kuin pikaruokaketjut ilmentävät aikaamme ravitsemuksen ja ruokailutottumusten alueella.

Ihmeiden sijaan ihmisten palvelemista?

Ihmeiden ällistelyn sijaan olisi ehkä tärkeämpää pohtia, voidaanko vastaavat, nykyaikaan sopivat painotukset toteuttaa muutenkin kuin yliluonnollisia kokemuksia ja ihmeitä korostamalla. Ihmeet eivät nimittäin näytä olevan ainoa uskonnollisen suosion resepti nykyajan maailmassa. Maailmalla vaikuttaa lukuisia menestyneitä uskonnollisia liikkeitä, joissa tämänpuoleisuuden ja yksilöä koskettavien hyötyjen painotukset toteutuvat ihmisten auttamisessa ja yhteiskunnan kehittämiseksi tehtävässä työssä. Näiden liikkeiden teologiassa pyhän läsnäoloa ei haeta poikkeuksellisten tilanteiden, henkilöiden tai ihmeiden muodossa, vaan ihmisten palvelemisen kautta.

Vaikka auttamista ja palvelutyötä korostavilla uskonnollisilla liikkeillä on useimmiten kristillinen tausta, on samanlaisia liikkeitä syntynyt myös muiden uskontojen pohjalta. Esimerkiksi Kaukoidässä on syntynyt vaikutusvaltaisia buddhalaisia liikkeitä, jotka ovat erikoistuneet hädänalaisten auttamiseen. Sen sijaan, että kannattajia kehotettaisiin pyrkimään Buddhan puhtaaseen maahan kuoleman jälkeen, heitä kehotetaan omalla työllään tuomaan Buddhan puhdasta maata maan päälle. Osa liikkeistä on keskittynyt erityisesti hädänalaisten auttamiseen, osa puolestaan inspiroi ihmisiä eettiseen elämäntapaan ja yhteiskunnan palvelemiseen oman ammattinsa ja työnsä kautta.

Sosiologi Richard Madsen on dokumentoinut tällaisten liikkeiden yhteiskunnallista vaikutusta Taiwanissa kirjassaan Democracy’s Dharma (2007). Madsen moittii kirjassaan valtavirran sosiologeja ja uskonnontutkijoita siitä, että nämä median tavoin liian usein keskittyvät nykyajan uskonnollisuuden reaktiivisiin ja räikeisiin ilmentymiin, kuten fundamentalismiin ja eksoottisimpiin uusiin uskonnollisiin liikkeisiin. Hänen mukaansa uskontojen kentällä on paljon toivoa herättäviä esimerkkejä siitä, kuinka uskonnolliset yhteisöt voivat paitsi sopeutua nykyaikaan, myös toimia rakentavasti yhteiskunnan hyväksi luopumatta perustavista uskonnollisista visioistaan, jotka ankkuroituvat niiden transsendenttiseen todellisuuskäsitykseen.

Kimmo Ketola
vt. johtaja
Kirkon tutkimuskeskus