Harjoittelu- tai työelämässä oppimisen jaksot – kasvua ja onnistumisia (osa 2)

Niitykukat.

Tämä blogi on koottu seurakunnissa, seurakuntayhtymissä ja Kirkkohallituksessa harjoittelussa tai työelämässä oppimisen jaksolla olleiden opiskelijoiden kirjoittamista kokemuksista.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen työelämässä oppimisen jaksot

Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat ovat työelämässä oppimassa joko oppisopimuksella tai koulutussopimuksella. Jokaiseen tutkinnon osaan kuuluu myös näyttö.

Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon, varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan osaamisalan (lastenohjaaja), opiskelijat kirjoittavat: ”Seurakunnalla on lämmin ja kiireetön ilmapiiri koko työyhteisössä. Meidät opiskelijat on otettu heti lämmöllä vastaan ja osaksi porukkaa. Perehdytystä on annettu laajasti eri toimintoihin, tapahtumiin ja tapoihin. Seurakunnan työ on monipuolista ja siinä pääsee näkemään niin vauvoista iltapäiväkerhoikäisiin kuin perheitä ja vanhempia yhdessä lasten kanssa. Asenne kaikkialla on tosi positiivinen ja kannustava opiskelijoita kohtaan. Opiskelijalle annetaan mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa oman rohkeuden ja innostuksen mukaan.”

Seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinnon, seurakuntapalvelun osaamisalan (suntio), opiskelija kirjoittaa: ”Suntion työn ja opiskelun yksi parhaimpia puolia on sen monipuolisuus. Seurakuntapalvelun osaamisalaan kuuluu viisi tutkinnonosaa, vaihdellen puhtaanapidosta kirkollisiin toimituksiin ja valinnaisena tutkinnon osana krematoriotyöskentelyyn. Olenkin päässyt toteuttamaan työelämässä oppimisen jaksoja niin Turun tuomiokirkossa kuin myös Turun krematoriossa. Parhaita hetkiä on ollut, kun tilaisuus, jonka järjestelyissä on ollut mukana, onnistui hyvin. Tai kun tutkinnon osien näytöt ovat menneet läpi. Mukavaa on myös se, että opinnoissa on oma työpaikkaohjaaja, jonka kanssa saa tehdä töitä ja vaihtaa ajatuksia.”

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelujaksot

Kirkon virkaan vaadittavaan ammattikorkeakoulututkintoon kuuluu tutkintopäätösten mukaisesti viran alaan liittyvää päätoimista harjoittelua vähintään 15 opintopistettä (op), josta vähintään 12 op  Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä. Kanttorin virkaan (C-taso) edellytetään opintokokonaisuus, johon sisältyy soveltavia opintoja ja päätoimista harjoittelua 10 op.

Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, sosionomi (AMK), diakoniatyön opiskelija on juuri valmistunut ja saanut työpaikan seurakunnasta. Hän kuvaa opiskeluaikaista kokemustaan:

”Tein diakoniatyön harjoittelun Hermannin diakoniatalon varustamolla. Jo ennen harjoittelua, harjoittelun aikana sekä sen jälkeen minulla oli koko ajan tervetullut ja välitetty olo. Työyhteisössä sain olla oma itseni ja minua kohdeltiin tasavertaisena kollegana.  Muistan, että yksikään päivä ei ollut samanlainen ja työnkuvat olivat monipuolisia. Harjoittelun sisältö oli monipuolinen, ja se räätälöitiin siten, että hyödyin siitä henkilökohtaisesti eniten. Se sisälsi paljon asiakastapaamisia asumisyksikössä sekä diakoniapäivystyksissä ja niiden ulkopuolella. Olin erittäin otettu siitä, että sain vaikuttaa työtehtäviin sekä aikataulutukseen. Ohjaajani ja muut työntekijät kannustivat minua ja antoivat rohkeutta kohdata uusiakin asioita ja tilanteita. Onnistumisen kokemukset toivat varmuutta ja luottamusta siitä, että olen opiskelemassa oikealle alalle ja minua arvostetaan työyhteisössä. Harjoittelu avasi minulle diakonia-alaa uusista näkökulmista ja se on muodostunut yhdeksi tekijäksi, miksi haluan tulevaisuudessakin tehdä tämänkaltaista työtä.”

Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, sosionomi (AMK), varhaiskasvatuksen ohjaaja -opiskelijat kertovat: ”Koin harjoittelun todella antoisaksi ajaksi ja varsinkin, kun tein sen kahdessa eri seurakunnassa: Kouvolan seurakuntayhtymän ja Helsingin seurakuntayhtymän seurakunnassa. Sain molemmissa harjoittelupaikoissa hyvää ohjausta. Ohjaajani olivat ammattitaitoisia, ja mielestäni heillä oli hyvä meininki työtä tehdessä. Minut kohdattiin hyvin harjoittelijana, sain vastuuta työstä ja pääsin moneen mukaan. Työyhteisöissä ja toiminnassa huomasi eroja, kun teki kahdessa paikkaa. Oli hyviä ja toimivia käytäntöjä, mutta myös asioita, jotka tarvitsisivat kehittämistä –  ja kehittämisideoita toinkin esille. Harjoittelu oli omaa oppimista tukeva ja merkittävä kokemus oman ammatillisuuden kannalta, koska pääsin käytännössä tekemään ja kokeilemaan varhaiskasvatuksen ohjaajan työtä. Harjoittelu avasi näkökulmia koko seurakunnan työhön, ja itselle heräsikin kiinnostus vielä enemmän tätä työtä kohtaan.  Pidän alalle työllistymistä mahdollisena. Harjoittelu tuki myös omaa hengellisyyttä, jota pääsi pohtimaan, mitä ja miten se toteutuu ja vaikuttaa. ”

”Seurakuntaharjoittelu oli itselleni oikein mieluinen kokemus. Olen ollut seurakunnan toiminnassa mukana muutaman vuoden ajan, joten osittain seurakunnan toiminta ja toimintatavat olivat tuttuja, mutta harjoittelu kuitenkin vahvisti omaa haluani olla tulevaisuudessa seurakunnassa töissä. Itse ajattelen, että seurakunta ei juurikaan eroa muista työpaikoista. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin omat mielenkiinnon kohteensa, joiden mukaan hän todennäköisesti toivoo ja etsii itselleen työpaikkaa. Kuitenkin seurakunta työpaikkana tuo omanlaisiaan erityispiirteitä kuten hengellisyyden. Ajattelen ja toivon kuitenkin, että seurakunta olisi niin työpaikkana kuin työyhteisönäkin sellainen, johon mahtuu useita erilaisia tulkintoja ja toimintatapoja, myös hengellisyyteen liittyen.”

Humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinnon, yhteisöpedagogi (AMK), nuorisotyönohjaajaopiskelija kertoo: ”Sain harjoittelun aikana olla omassa persoonassani vapaa, samanaikaisesti kyvykäs ja rajallinen. Vastuu oli merkittävä, mutta ei liioiteltu ja se keskittyi ensisijaisesti ammatilliseen kehitykseeni. En ollut harjoittelussa paikkaamassa sairaspoissaoloja tai tekemässä jonkun toisen töitä, saati niitä “ei kenenkään hommia”. Minulla oli vapaus katsella, kuinka työtä tehdään ja osallistua työn suorittamiseen ohjatusti, harjoittelijalle sopivissa määrin. Sain työyhteisössä kannustusta havaintojeni sanoittamiseen ja kysymysten esittämiseen. Jatkuva ihmettelyni tuotti iloa ja innostusta työyhteisössä. Kyseenalaistamista ei pidetty hyökkäyksenä tai totuttua uhkaavana, vaan havaintojani kuunneltiin herkällä korvalla ja haastaviin kysymyksiin pohdittiin vastauksia myös yhdessä.

Se, että seurakunnat tietoisesti panostavat opiskelijoiden harjoitteluun ammatillisen kasvun näkökulmasta, edesauttaa kirkon alan opiskelijoiden suuntautumista seurakuntiin. On tärkeää pohtia jo ennakkoon, voidaanko harjoittelu toteuttaa aidosti ohjattuna ja sillä periaatteella, että opiskelija tulee saamaan tarvittavan tuen ja tiedon ammatillisen kehityksen vahvistamiseen harjoittelupaikassa. Selkeä harjoittelusuunnitelma helpottaa harjoitteluun käytetyn ajan koordinointia ja varmistaa, että opiskelijalla on koko harjoittelujakson ajan ohjaajan ja mahdollisesti koko työyhteisön tuki. Seurakunnissa työharjoitteluja tekevien opiskelijoiden positiivinen vahvistaminen ja työpanoksen arvostaminen innostaa ihmisiä työllistymään seurakuntiin. Harjoittelun suurin anti minulle henkilökohtaisesti oli päästä todistamaan, kuinka läsnä oleva ja aidosti elävä seurakunta tekee työtä Kristuksessa, luottaen Jumalan johdatukseen.”

Yliopisto-opiskelijoiden harjoittelu- tai työssäoppimisjaksot

Papin virkaan ja kanttorin virkaan (B ja A-taso) edellytetään yhteensä 20 opintopisteen laajuinen kokonaisuus, johon kuuluu soveltavia opintoja ja päätoiminen työssäoppimisjakso/harjoittelu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnassa.  

Musiikin maisterin tutkintoon tähtäävä kirkkomusiikin opiskelija kuvaa: ”Harjoittelu on suuri satsaus opiskelijalta niin ajallisesti kuin muutenkin. Seurakuntaharjoittelu poikkesi kesä- tai keikkakanttorin työstä merkittävästi, sillä olin monena päivänä mukana usean eri kanttorin työtehtävissä. Harjoittelu tarjosi perusteellisen läpileikkauksen kyseisen seurakunnan musiikkityöstä. Keikkalaisena ei yleensä pääse mukaan esimerkiksi muskari- tai kuorotyöhön. Sain sekä seurailla vierestä että osallistua ja kokeilla erilaisia juttuja itse.”

Teologian maisterin tutkintoon johtavissa opinnoissa on myös yhteiskunnallisiin tehtäviin  suuntautuvia generalistiopintoja, joilla voi suuntautua esimerkiksi viestinnän tehtäviin.

Kirkkohallituksen korkeakouluharjoittelija kirkon viestinnässä kertoo: ”Harjoittelu on tähän mennessä vastannut paljolti omia odotuksiani, mutta uusia ja yllättäviäkin juttuja on toki ollut. Esimerkiksi on ollut mielenkiintoista päästä näkemään läheltä sitä, kuinka monipuolista ja suunnitelmallista viestintä on näin isossa organisaatiossa. On päässyt näkemään paljon sellaista, joka ei ulospäin näy lainkaan. Merkittävintä harjoittelussa tähän mennessä onkin ollut päästä seuraamaan työtehtävien moninaista kirjoa ja samalla tietysti saada itse paljon uutta asiantuntijuutta viestinnästä. Koen, että ohjauksen näkökulmasta minut on otettu erinomaisesti mukaan porukkaan ja perehdytetty työn sisältöön sekä samalla annettu kantaa vastuuta oman työni aikataulusta ja jäljestä. Olen esimerkiksi päässyt muokkaamaan nettisivuja ja tuottamaan sisältöä sosiaaliseen mediaan. Näistä olen itse päässyt täysin vastaamaan. Näin mielestäni toimivan harjoittelun kuuluukin pyöriä.

Kirkko on minulle organisaationa entuudestaan hyvinkin tuttu, mutta harjoittelupaikka Kirkkohallituksessa, ja harjoittelun tarjoamat mahdollisuudet tutustua kollegoihin, on avannut uusia horisontteja siihen, minkälaisia erilaisia työmahdollisuuksia kirkon alalla on perinteisen seurakuntatyön lisäksi. Harjoittelu on konkretisoinut ajatusta siitä, että kirkolla on tarjota mahdollisuuksia myös seurakunta-arjen ulkopuolella.

Uusien työntekijöiden tapaamisessa sanottiin, että Kirkkohallitus on täysin tavallinen eikä samalla lainkaan tavallinen työpaikka. Tavallinen siinä mielessä, että täällä tehdään virastotyötä yhtälailla kuin muissakin julkishallinnon virastoissa. Tavallisesta poikkeava kuitenkin siinä, että täällä olemme yhtenä osana Kristuksen kirkkoa, ja se saa näkyä työnteossa.”

Kirkkohallituksessa, hiippakunnissa ja seurakuntayhtymissä harjoittelee useiden eri alojen korkeakouluharjoittelijoita.

Juristiharjoittelija Kirkkohallituksessa kirjoittaa: ”Aloitin työharjoitteluni tammikuussa odottavin ja hieman jännittynein tunnelmin. Odotin pääseväni työskentelemään juridisten ongelmien ja selvitysten parissa. Minua jännitti se, miten suoriutuisin tehtävistä, joita en aiemmin ole tehnyt. Uudet juridiset työtehtävät eivät ole olleet helppoja, mutta omatoimisesti sekä tiimini tukemana olen niistä selvinnyt ja oppinut valtavasti uutta. Työtehtäväni ovat olleet erilaisia ja uskon niiden kehittäneen minua tulevaisuuteni opintoja ja uraa varten.”

Lopuksi kaksi tiivistystä:  

”Kyrkan är en arbetsgivare som bryr sig om studeranden och vill att vi ska trivas och må bra i vårt arbete trots att de manga gånger är tungt.”

”Seurakunnan työn kiteyttäisin näin – seurakunta on taivaallisen tavallinen työpaikka.”

Lisätietoa Harjoittelu ja työelämässä oppiminen

Marja Pesonen.

Marja Pesonen
Asiantuntija
Kirkon tutkimus ja koulutus