”Tänne meidän seurakunnan tiloihin ei pääse minnekään, ei siis minnekään, ihminen joka käyttää pyörätuolia itsenäisesti. Kävin kaikki tilat läpi. Ovikellokin, jolla voi soittaa, on niin korkealla, ettei pyörätuolista ylety. Olen ihan sanaton. Mitä me tehdään?”
”No, jospa ihan ensimmäisenä vaikka siirtäisitte niitä ovikelloja.”
Näin kävi jälleen tänäkin vuonna järjestämässämme Saavutettavuuden perusteet -koulutuksessa muutamalle koulutukseemme osallistujalle. Tapahtui saavutettavuusisku vasten kasvoja: Todellistui se, että rakenteet ja toimintakäytänteet estävät vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja toimijuuden.
Tapahtui myös valaistuminen: saavutettavuusasiat ovat ratkaisukeskeisiä asioita. Asioita on mahdollista muuttaa. Tehdään vaan päätöksiä ja ryhdytään toimeen. Pala palalta parannetaan rakenteita ja samalla myös maailmaa. Parasta on, jos valaistumisen kokee johtaja, joka voi päättää, että meidän seurakunnassamme hoidetaan hommat kuntoon. Ensiluokkaista on, jos valaistunut vastaa kiinteistöistä, sillä äkkiäkö sitä esteellisen maton vaihtaa eteisestä, siirtää sitä liian korkealla olevaa ovikelloa tai vaihtaa lampun kirkkaammaksi. Asenne vaikuttaa.
Pahinta on, jos mitään hoksaamista ei tapahdu. Tehdään vielä näinä päivinä kirkkoremontti ja viis veisataan siitä, että pappikin voisi hurauttaa joskus pyörätuolilla alttarille toimittamaan. Pahinta on ajatus, että tarvitseeko niiden vammaisten nyt sentään kaikkialle päästä. Unohdetaan vammaisuuden optio. Se, että vammaisuus on mahdollisuus.
Ihan milloin tahansa, ihan kenestä tahansa voi tulla vammainen ihminen. Esimerkiksi käden irtoaminenhan on periaatteessa mahdollista kaikille, jos sopiva sirkkeli osuu kohdalle. Jos uupuu lähimmäisen rakkautta, niin itserakkauden nimissä jo ihan varmuuden vuoksi kannattaa panostaa saavutettavuuteen.
Saavutettavuus on mahdollisuus – materiaalit käytössänne
Saavutettavuus on laadun tae seurakunnassa. Sinä et tee työtä laadukkaasti, jos osa ihmisistä jää tekemisesi ulkopuolelle. Hätää ja huolta ei tarvitse kuitenkaan tuntea, sillä apua on saatavilla.
Kirkkohallituksessa on tuotettu sammioittain juuri sinua varten saavutettavan työn tekemisen tueksi materiaaleja: Sakasti-intrassa on koulutuksiamme, ohjeitamme ja tuottamiamme materiaaleja. Kirjoittelemme toisinaan yleiskirjeitä, ja meitä voi tilata sparrauspuheenvuoroja pitämään. Voit soittaa ihan yksittäisenä ihmisenä, kysyä ja todeta, ettei tyhmiä kysymyksiä ole. Jos me emme tiedä vastausta, etsimme sen. Tyhmää on ainoastaan jättää kysymättä. Nopeita vinkkejä voi heti antaa: tehkää esteettömyyskartoituksia, tekstittäkää videonne, puhukaa selkokielellä ja kertokaa, mitä seuraavaksi tapahtuu ja käyttäkää sitä mikkiä.
Saavutettavuus on mahdollisuus. Jos Kristus ylösnousemusruumiissaan tulisi maan päälle olemaan, saattaa olla, että hän pidemmän päälle käyttäisi pyörätuolia, kun ristiinnaulituilla jaloilla olisi vaikea kävellä. Sähköpyörätuolia todennäköisemmin, koska myös käsissä olisi vammaa. Ja hei, olisi aika noloa, jos Hän ei pääsisikään juuri sinun seurakuntaasi edes sisälle asti, vaan jäisi ulkopuolelle ovikeloa kurottelemaan. Hoidetaan siis asia kuntoon ja hyvällä sykkeellä. Koskaan ei tiedä, kuka ovella kolkuttaa. Siksi on hyvä olla valmis.
Katri Suhonen
psykologian tohtori, pappi ja diakoni
Kirkkohallituksen saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija,
itsekin vammainen henkilö