Ennakointi perustuu luotaamiseen, jossa ympäristöä tarkastellaan, seurataan ja analysoidaan aktiivisesti kuunnellen. Ennakointi ei siis ole arvuuttelua siitä, millainen tulevaisuus meitä odottaa, vaan se on loogista päättelyä sen perusteella, miltä maailma nyt näyttää ja mihin se kaiken havaitun perusteella voisi olla menossa.
Maailman muuttuminen ja ajan kuluminen vaikuttaa olennaisesti myös kirkkoon, johon kohdistuu paljon odotuksia. Kirkon tulisi odotusten mukaan olla vähäosaisten auttaja, yhteiskunnallinen arvokeskustelija ja samalla turvallinen hengellinen yhteisö, jossa oltaisiin rakkauden ja totuuden asialla.
Ennakointia Jumalan johdatuksessa
Odotusten ristitulessa on vaikeaa, jos ei ole vankkaa omaa näkemystä siitä, mitä haluaa viestiä ja miksi juuri sitä, miksi juuri nyt. Vaikka kirkon ydin evankeliumissa on vahva ja vankkumaton, sen ilmenemismuotoa maailmassa etsitään koko ajan. Pyhä Henki karkailee ulottuviltamme – ja miten sitä tässä hälyssä voisi kuullakaan ilman pysähtyvää kuuntelemista ja rehellistä maailman tarkkailua.
Kirkossa ennakointia voisi kuvata Pyhän Hengen johdatuksessa olemiseksi. Ennakointi ohjaa katsomaan sinne, missä ihmisten sydämistä nousee kysymyksiä Jumalasta, ihmisestä ja oikeudenmukaisuudesta. Ihmisten suulla Jumala kysyy kirkolta: Minne olemme menossa? Ennakoiva kirkko pyrkii näkemään asiat rehellisesti ja realistisesti. Rehellisyydessä itää kasvun voima.
Intuitio on ennakoijan tärkeä työkalu
Ennakointi vaatii myös vahvaa luottamusta siihen, että havainnot kantavat. Järkiperäisesti ajatellen ei kannattaisi mennä asioiden edelle, mutta intuition voimalla moni kehityskulku näyttää selkeältä ja ymmärrettävältä. Intuitio menee asioiden edelle, ja tuo luotaajien ulottuville tietoa, jota ei muuten voitaisi tavoittaa.
Intuitioon luottaminen vaatii harjoittelua, kuten minkä tahansa uuden työkalun käyttöönotto. Intuitio on sisäistä voimaamme, joka auttaa näkemään asioita itsestäänselvyyksien takana. Se on tiedostamatonta tiedettyä tietoa, jota voidaan hyödyntää monenlaisessa työssä. Intuitiota voi ruokkia lukemalla, ottamalla asioista selvää, ajattelemalla, tutkimalla ja hankkimalla tietoa asioista, joita haluaa intuitiivisesti työstää. Parhaimmillaan ennakoija työskentelee oman herkkyytensä ja analyyttisesti hankitun tiedon välillä.
Ennakointia kirkossa
Kirkon tiedotuskeskuksessa aloitettiin vuoden 2013 alussa luotaus- ja analysointityö, joka tähtää parempaan viestintään ja viestinnän ennakointiin. Työ on perustunut toimintaympäristön, kuten perinteisten medioiden ja sosiaalisen median seurantaan ja analysointiin. Luotaus- ja analysointityön tavoitteena on ollut tuottaa kirkon päättäjille tietoa ja apua erilaisiin viestinnällisiin tilanteisiin. Toisena tavoitteena on ollut tuottaa tietoa kirkossa tehtävän viestinnän tueksi.
Kiireiset päättäjät ja johtajat eivät ehdi itse seurata ympäristöään välttämättä riittävästi ja siksi onkin tärkeää, että on olemassa ihmisiä, jotka kuuntelevat ja etsivät hiljaisia signaaleja, sekä muokkaavat ja soveltavat saatua tietoa sellaiseen muotoon, että viestintä vastaa toimintaympäristön olosuhteita. Jos emme tiedä, mitä meiltä odotetaan, emme osaa ottaa odotuksia huomioon. Jos emme tiedä, että ihmiset pelkäävät, ovat turvattomia, pettyneitä tai vihaisia, emme osaa viestiä heille niin, että viesti menisi perille tai se kuultaisiin. Jos yhteys ihmisiin katkeaa, viesti ei kulje.
Erityisesti valtakunnallisessa viestinnässä tämä yhteyden katkeamisen vaara on olemassa silloin, jos päättäjät tai virkamiehet etääntyvät kauas ihmisten arjesta ja elämänkysymyksistä. Luotaus- ja analysointityö on väline läheisempään viestintään ja toinen toisensa parempaan ymmärtämiseen.
Ajatuskertomo ja muita löytöjä
Luotaus ja analysointityön puitteissa Kirkkohallituksessa aloitettiin oma ajatushautomo. Älä haudo, vaan kerro -ajatuksella lähtenyt työskentely sai nimekseen Ajatuskertomo, jossa Kirkkohallituksen eri osastojen välille saataisiin syntymään avointa vuorovaikutusta ja keskustelua kirkosta, uskosta ja yhteiskunnasta.
Kirkon paikka yhteiskunnassa on murroksessa paitsi mediassa niin myös hallinnollisesti. Siksi yhdessä tekeminen, avoin vuorovaikutus ja uuden pohtiminen on erityisen ajankohtaista ja myös viestinnällistä ennakointia tukevaa. Luotaustiimi on solminut yhteyksiä yliopistoihin, ennakoijien verkostoihin, kirkon järjestöihin ja valtion päättäjiin sekä medioihin, jotta hyvä viestinnällinen yhteistyö voisi olla mahdollista tulevaisuudessa.
Kirkon pyhät etääntyneet ihmisten arjesta – yhteinen brändityö käyntiin
Sanotaan, että kirkon perustyössä on sen vahvuus. Perustyöksi silloin mielletään työ seurakunnissa – kaikki se työ mitä tehdään ihmisten parissa, arkisissa ja juhlavammissa kohtaamisissa. Perustyöstä nousevat myös mielikuvat kirkosta ja sen kiistämättömät vahvuudet. Samalla yksittäisten ihmisten pettymykset saattavat juontaa juurensa yksittäiseen kohtaamiseen kirkon työntekijän kanssa.
Isossa kuvassa, mediajulkisuudessa, risteävätkin ihmisten kokemukset kirkosta ja se mielikuva, joka median kautta kirkosta syntyy. Jotta kirkossa ei oltaisi mielikuvien kanssa tuuliajolla, pitäisi miettiä, mikä olennaisesti yhdistää ja miten kertoa se ihmisille niin, että arki ja kirkon viestintä kohtaavat. Tätä tarkoitusta varten käynnistettiin vuonna 2013 kirkon vahvuudet –työskentely, johon lähti mukaan kirkon suurimmat järjestöt ja pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymät.
Tämä brändiryhmäksikin kutsuttu joukko keskittyy etsimään toiminnallisia mahdollisuuksia kirkollisten pyhien parempaan näkymiseen ja mielikuviin. Mitä pääsiäinen merkitsee suomalaiselle muutakin kuin lasketteluviikonloppua aurinkoisilla lumilla? Miten pääsiäisen sanoma Kristuksen ylösnousemuksesta voisi näkyä suomalaisten elämässä entistäkin voimakkaammin?
Ennakoiva viestintä on lähtenyt käyntiin. Se on jokaisen kirkon työntekijän mahdollisuus. Luotaus – ja analyysityö on väline läheisemmän kirkon löytymiseen. Hyvä viestintä lisää läheisyyttä ja tuttuutta ja tuo siten hyvän sanoman paremmin ihmisten ulottuville.
Meri-Anna Hintsala
viestintäsuunnittelija
Kirkon tiedotuskeskus