Diakoni Susanna Laitinen työskenteli vapaaehtoisena St Andrew’s and St George’s West -seurakunnassa, Edinburghissa kesällä 2016. (Kuva: Amelia Laitinen)
Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan diakoni Susanna Laitinen vietti viime kesänä perheineen kaksi kuukautta vapaaehtoistyössä Skotlannin kirkossa, St Andrew’s and St George’s West -seurakunnassa, Edinburghissa. Laitinen on tehnyt pitkään diakonia- ja seurakuntatyötä ja vapaaehtoistyöjakso ulkomailla tarjosi mahdollisuuden peilata omaa työtä uudessa valossa.
Millaista työtä seurakunnassa tehdään, kun resurssit ovat pienet? Voisiko vapaaehtoistyön kautta saada ideoita omaan toimintaan?
Pienen seurakunnan arkea
Opiskeluaikojen harjoittelujakso Edinburghissa vuonna 1998 jätti kaipuun Skotlantiin ja vuosikymmenien ajan säilyneet kontaktit olivat kullanarvoisia vapaaehtoistyön järjestymisessä.
”Vastaanotto seurakunnan puolesta oli lämmin ja koko perhe koki olevansa erittäin tervetullut”, Laitinen kertoo.
”Olin mukana kaikessa, mitä seurakunnassa tapahtui: kokemusta kertyi niin kahvilatyöntekijänä, jumalanpalvelusavustajana kuin vaikkapa lastentapahtumien askartelupisteestä. Olimme matkassa koko nelihenkisen perheemme voimin ja asuimme seurakunnan pappilassa kirkkoherran perheen luona”, Laitinen jatkaa.
Vapaaehtoistyön kautta oli mahdollista saada kokemuksia siitä, millaista arkielämä Skotlannissa ja seurakunnan työntekijänä voi olla.
”Jumalanpalveluksissa koin vahvasti sen, että joka puolella maailmaa, kaikissa kirkoissa, me olemme yhtä ja yhdessä kiittämässä Jumalaa ja rukoilemassa armoa ja rauhaa maailmaan”, Laitinen korostaa.
Skotlannissa seurakunnat ovat hyvin pieniä ja yhteisö on tiiviimpi kuin meillä Suomessa. St Andrew’s and St George’s West -seurakunnassa on n. 300 jäsentä ja ainoastaan kirkkoherra on kokoaikainen työntekijä. Kanttori, suntio, kaksi toimistotyöntekijää ja kahvilan kokki ovat osa-aikaisia. Seurakunta tekee yhteistyötä keskustan muiden seurakuntien kanssa ja myös Skotlannin kirkon keskushallinnon kanssa. Esimerkiksi työpaikkapapit ovat keskushallinnon alaisuudessa ja tuuraavat tarvittaessa seurakunnissa.
Havaintona oli muun muassa se, että vaikka työntekijöitä ei ole paljon, niin seurakunnat voivat pärjätä ja voida ihan hyvin. Tärkeää on, että tekijöitä löytyy muistakin kuin kirkon työntekijöistä.
Vapaaehtoiset voimavarana
Erityisen mieleenpainuva oli seurakunnan ylläpitämän kahvilan toiminta. St Andrew’s and St George’s West -seurakunta sijaitsee aivan Edinburghin keskustassa, mikä tarjoaa kahvilalle erinomaisen sijainnin. Kahvilassa työskentelee yksi palkattu kokki, ja lisäksi suuri joukko vapaaehtoisia auttaa vuorollaan keittiötöissä ja tarjoilussa. Vapaaehtoiset ovat sitoutuneita seurakuntalaisia, ja mukana on myös henkilöitä, joilla on haasteita työllistymisessä. Edinburghin kaupunki maksaa heille pienen korvauksen työstä ja lisäksi he saavat työkokemusta.
”Avoimuus ja vapaaehtoisten halu auttaa tekivät suuren vaikutuksen”, Susanna Laitinen kehuu.
Vapaaehtoistyö on Skotlannissa vahvasti esillä ja kuuluu olennaisena osana seurakuntalaisuuteen. Aivan suoraa vertailua Skotlannin ja Suomen välillä ei voi tehdä, koska seurakuntien rakenne on toisenlainen kuin meillä. Jokainen voi itse valita seurakuntansa ja ihmiset ovat sitoutuneita seurakuntaan myös taloudellisesti.
”Suomessa saamme olla kiitollisia siitä, että vähenevistä resursseista huolimatta meillä on vielä paljon työntekijäresursseja”, Susanna Laitinen toteaa.
Molemmissa maissa on myös samoja haasteita, kun ihmiset vanhenevat ja tarvitaan uusia jäseniä ja vapaaehtoisia.
Avoimuutta ja yhteistyötä – työntekijävaihto yhtenä mahdollisuutena
Skotlannin kirkossa on ollut seurakuntien yhdistymisiä kuten Suomessakin, ja St Andrew’s and St George’s West -seurakunta on yksi niistä. Skotlannin kirkon seurakunnissa diakoniatyöntekijöitä on silmiinpistävän vähän. Suomessa kirkon diakoniatyön vastuulla olevat tehtävät ovat Skotlannissa enemmän hyväntekeväisyysjärjestöjen vastuulla. Seurakunnat kyllä keräävät rahaa järjestöille ja siten mahdollistavat työn.
”Suomessa diakoniatyön näkyvyys voisi olla paljon nykyistä parempi ja työ voisi olla aidosti koko seurakunnan asia. Nyt työ jää helposti piiloon kirkon sisälle – voitaisiinko sitä avata enemmän kaikille seurakuntalaisille ja saada näin uusia käsiä mukaan konkreettiseen auttamistyöhön? Toki muun muassa vaitiolovelvollisuus on otettava huomioon”, Laitinen pohdiskelee.
Voisimme hyötyä puolin ja toisin, jos kansainvälistä kanssakäymistä olisi enemmän vaikkapa työntekijävaihdon tai seurakuntaretkien muodossa. Hienoa yhteistyötä on jo olemassa mm. Manchesterin ja Tampereen välillä.
Skotlannissa ollaan kiinnostuneita Suomen ainutlaatuisesta rippikoulujärjestelmästä. St Andrew’s and St George’s West -seurakunnalla on myös tasokas kuoro, jonka toiveena on päästä vierailulle Suomeen. Toisten kohtaaminen skotlantilaisessa kulttuurissa on lämmintä ja avointa, voisimmeko me Suomessa oppia siitä ja opetella ottamaan vastaan uusia ihmisiä avoimin mielin?
Kirkkomme yhteistyö Skotlannin kirkon kanssa
Kumppanikirkkoihimme kuuluvat paitsi Brittein saarten anglikaanikirkot Walesissa, Englannissa ja Skotlannissa myös Skotlannin kirkko, joka on taustaltaan presbyteerinen eli edustaa reformoitua perinnettä.
Kirkkojemme välillä on sopimus ehtoollisvieraanvaraisuudesta vuodelta 1954. Kirkon ulkomaanasiain toimikunta piti Skotlannin kirkon liturgiaa lähellä luterilaista perinnettä olevana ja esitti laajennetulle piispainkokoukselle päätettäväksi:
”Skotlannin kirkon jäsenet ovat tervetulleita osallistumaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestyksen mukaan vietettävälle Herran Pyhälle Ehtoolliselle, niin kuin myös luterilaiset esteettä voivat ottaa osaa Skotlannin kirkon ehtoollisen viettoon.”
Vuosien saatossa tämä yhteys on toteutunut teologikokousten ja stipendivaihdon kautta Edinburghiin. Kirkkomme edustaja kutsutaan säännöllisesti myös Skotlannin kirkon kirkolliskokoukseen vieraaksi yhdessä monien muiden Skotlannin kirkon kansainvälisten kumppanien kanssa.
—
Ekumeenista kristittyjen ykseyden rukousviikkoa vietetään 18.-25.1.2017.
Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko on kansainvälinen rukousliike, joka on laajasti tunnettu meillä ja muualla. Sen perinteet ovat pitkät, sillä sitä on vietetty jo yli sata vuotta.
Kaikkialla maailmassa rukoillaan kristittyjen ykseyden puolesta joka päivä. Yhteinen rukous kulminoituu erityisen näkyvästi kahdeksan päivän jaksoon. Samaan aikaan kaikkialla maailmassa rukoillaan yhteisten tekstien pohjalta. Kun rukoilemme, yhdistymme laajaan rukousketjuun maapallon ympäri.