Seitsemän vuoden takaisessa tarkastuksessa Edellisen Piispan aikana kiinnitettiin huomiota joihinkin Entisen Rovastin aikaan vakiintuneisiin seurakuntatyön muotoihin ja niiden hienosäätöön. Ellei tarkastuksen pöytäkirja olisi jäänyt kesken tuonnoisen notaarin, naapuriseurakunnan tunnetusti vähempilahjaisen seurakuntapastorin Kalevi Kaakkosen ruokamyrkytystapauksen johdosta, josta tapauksesta on aivan turhaan syytetty seurakuntamme emäntiä, asian yksityiskohdat olisivat helpommin hahmotettavissa.
Koskapa kuitenkin tuo ruokamyrkytystapaus loi pitkään täysin aiheettoman varjon seurakuntamme pitopalvelutoiminnan ylle, on mielestäni tässäkin yhteydessä hyvä palauttaa mieliin, että syytökset olivat täysin aiheettomia ja kaatuivat lopulta Hovioikeudessa näytön puutteessa. Mämmin saastuttanut bakteeri olisi aivan hyvin voinut joutua siihen muualtakin kuin emännän kissasta, vaikkakin on totta, että sanottu eläin usein nukkui mämmin päällä, koska se oli lämmintä.
On kuitenkin kiistatonta, että mämmiin ei olisi voinut siirtyä bakteereja Kissasta, koska tarkastus pidettiin lokakuussa, jolloin mämmi oli ehtinyt jo kiinteytyä siinä määrin kovaksi, että sitä tarkastuksen juhlalounaalle leikattaessakin suntio joutui lainaamaan Kunnan Talonmieheltä Sähkömoottorisahaa, josta sitä paitsi katkesi Terä-Ketjukin. Myös syytökset siitä, että bakteeri olisi joutunut ruokaan emännän peruukista ovat kaukaa haettuja. Peruukki oli kadonnut jo viikkoa ennen tarkastusta ja löytyi pian juhlalounaan jälkeen aivan muualta kuin keittiöstä, nimittäin tyhjentyneen piimätynnyrin pohjalta.
Ruokamyrkytyksen takia kesken jääneen pöytäkirjan kohdallahan tapahtui sikäli harmillinen vahinko, että pastori Kaakkonen sitä puhtaaksikirjoittaessaan asetti kalkieeripaperit kirjoituskoneeseen väärin päin. Näin ollen pöytäkirjasta ei tullut syntyneeksi lainkaan kopioita (ellei oteta huomioon alkuperäisen paperin taakse peilikuvana kirjautunutta tekstiä – jonka muuten näppärästi voi kuitenkin lukea taskupeiliä apuna käyttäen).
Pastori Kaakkonenhan lähetti näin ollen sekä lääninrovastille että Kapituliin tyhjät paperiarkit, joita kyseiset hallintoviranomaiset onneksi pystyivät käyttämään muihin virkatoimiinsa, joten muuta vahinkoa ei syntynyt kuin se, että ainoa kappale jäi Seurakuntamme arkistoon. Sen takia onkin melko harmillista, että tuo ainoa kappale sattui olemaan kanslian pöydällä juuri kun Konttoritarvike Beo-Wulf Ky:n myyntiedustaja Asser Hartikainen, joka usein esittelee meille edullisia tarjouksia, poikkesi kolme vuotta sitten esittelemään uusia paperisilppurilaitteita ja tuli käyttäneeksi pöytäkirjaa esittelykappaleena.
Onneksi kyseinen laite ei ollut ristiinsilppuavaa mallia. Muuten kanslisti Tolapää ei olisi ehtinyt koko syksynä juuri muuta tehdäkään kuin liimata asiakirjaa kokoon. Nyt työhön meni vain kolmisen viikkoa. Sitäkin harmillisempaa on, että asiakirja sattui kuulumaan juuri niihin asiapapereihin, joita K-ohjelman laatimisen yhteydessä oli laitettu pehmusteeksi mappien väliin ja jotka näin ollen tuhoutuivat jo aiemmin mainitulla tavalla Fiat 600 –henkilöauton tulipalossa.
Onneksi emme kuitenkaan ole vain pöytäkirjan varassa. Tiedustelin Entiseltä Rovastilta, millaisia huomioita edellisessä Piispantarkastuksessa oli tehty ja hän totesi, että varsinaisia muistutuksia ei kertomuksessa ollut, pikemminkin oli kiitetty seurakunnan hyvää johtamista, laadukasta arkistointia, ajanmukaisia työvälineitä sekä hyvää suunnittelua.
Jatkuu…