Peruskertomus on monille tuttu jo kansa- tai peruskoulusta: 31. lokakuuta vuonna 1517 Martti Luther julkaisi 95 teesiä huomaamiaan anekaupan väärinkäytöksiä vastaan. Hän vetosi kirkon opetukseen ja korosti, ettei pelastus ole kauppatavaraa. Ihminen pelastuu armosta Kristuksen vuoksi ilman omia ansioita.
Teesit käsittelivät rahaa ja olivat siksi kipinä ruutitynnyrissä. Ne herättivät intohimoja niissäkin, joita teologia ei kiinnostanut ja johtivat mullistukseen, jota alettiin kutsua reformaatioksi. Niin kirkko, yhteiskunta, Euroopan kartta kuin aatehistoria muuttuivat nopeassa tahdissa 1500-luvulla.
Miksi 500 vuotta sitten elänyt ihminen laittoi rahan kilahtamaan kirstuun? Kenties syynä oli riittämättömyyden tunne. Omat voimat ja teot eivät tarjonneet varmuutta pelastuksesta ja autuudesta. Ja vaikka omalla kohdalla kaikki näyttikin hyvältä, aina löytyi joku sukulainen, jonka ei näyttänyt riittävältä.
Luther itse etsi armollista Jumalaa – ja löysi hänet. Tämä motivoi kertomaan löydöstä muillekin.
Mullistuksen tarve
Tänä syksynä käynnistyy reformaation merkkivuoden vietto. Anekaupan vääristymistä on päästy eroon kauan sitten, eiväthän ne Lutherin aikoihinkaan läpäisseet koko kristillistä maailmaa. Vaikka Luther ei saanut teeseillään syntymään haluamaansa keskustelua, on teesit synnyttänyt ongelma jäänyt historiaan.
Vai onko? Jospa anekaupan vääristymät olivatkin pikemminkin seuraus ongelmasta – ihmisten kokemasta riittämättömyydestä – kuin itse ongelma.
Riittämättömyyden tunne ja sen herättämä kaupankäynti eivät poistuneet anekaupan vääristymien korjaamisen myötä. Tämän päivän ihmiset ostavat paikkaansa yhteiskunnassa, näkyvyyttä, hyväksyntää ja rakkautta monin tavoin. Kauppaa käydään rahalla, periaatteilla, suorituksilla, ajalla – jopa omalla arvokkuudella.
Liian suurilla lupauksilla kaupatut aneet olivat suhteellisen helppo tie autuuden ostajalle. Yksi taho pystyi tarjoamaan kaivatun tuotteen. Tämän päivän ihminen on enemmän hämillään. Keneltä voin ostaa sen, mitä luulen tarvitsevani? Tarjoajia on paljon.
Ihminen ei ole kauppatavaraa
Luterilainen maailmanliitto on muotoillut muutamia teemoja, joilla merkkivuodesta saadaan merkittävä vuosi. Yksi teemoista kuuluu: Human Beings – Not for Sale. Ihmiset eivät ole kauppatavaraa. Teeman voi nähdä sosiaalietiikan ja diakonian silmin viittauksena ihmiskauppaan tai työmarkkinoiden ongelmiin.
Teemalla on myös ilmeinen sielunhoidollinen ulottuvuutensa. Teema avaa tärkeän näkökulman reformaation historialliseen ydinkysymykseen ihmisen riittämättömyydestä.
Ihminen ei ole kauppatavaraa. Ihmistä ei saa myydä tai ostaa. Ihmistä ei saa hinnoitella. Ihmisen arvoa ei saa verrata muihin arvoihin. Ihminen on itsessään päämäärä, Jumalan ja lähimmäisten armon, armollisuuden ja rakkauden kohde. Ihminen riittää ilman mitään kaupankäyntiä. Tämä viesti ei ole luterilaisuuden yksityisomaisuutta. Se yhdistää kaikki kristityt.
Omenapuun viesti
Omenapuu on merkkivuoden tunnus. Omenapuu kertoo elämästä, kasvusta, tulevaisuudesta, luottamuksesta ja toivosta.
Reformaation merkkivuosi haastaa kristittyjä välittämään omenapuun viestiä muille, miksei myös itselleen. Jumala antaa sateet, paisteet, kasvun ja tulevaisuuden. Hänen työnsä riittää. Hänen edessään ei ihmisen tule hinnoitella itseään. Ihminen riittää. Ihminen saa ottaa vastaan.
Reformaation merkkivuosi on mahdollisuus kuunnella riittämättömyyden ääniä keskuksista ja marginaaleista ja välittää viestiä riittävyydestä. Reformaation merkkivuosi on mahdollisuus vahvistaa – virren 600 sanoin – toisen maailman ääntä monenlaisen kaupankäynnin maailmassa. Maailma ja ihmiskunta tarvitsevat yhä uusia omenapuita.
Merkkivuoden projektisihteeri
Timo-Matti Haapiainen