Bror Träskbacka koordinoi kirkon työtä turistien parissa. ”Sellaiseen paikkaan ei kannata lähteäkään, jossa ei ole suomalaista turistiseurakuntaa”, Träskbacka naurahtaa. Kuva: Aarne Ormio
Bror Träskbacka aloittaa parhaillaan toista työkuukautta uuden pöytänsä ääressä. Kirkon ruotsinkielisen työn johtajan virka vaihtui turistityön koordinaattorin tehtävään.
”Ulkosuomalaisuus ei ole koskaan jättänyt minua rauhaan”, Träskbacka selittää yllättävää ratkaisuaan. ”Isovanhempani olivat Amerikan-siirtolaisia, ja tiedän mitä on ulkosuomalaisen identiteetti.”
Kiinnostus turismiin ja ulkosuomalaistyöhön ovat vieneet Träskbackan niin Lontooseen merimiespapiksi kuin ulkosuomalaistyön toimikuntaan – ja nyt koordinaattorin virkaan. ”Nyt voin todella keskittyä tähän kiinnostavaan sektoriin.”
Turismi kovassa kasvussa
Turismin määrä maailmalla kasvaa jatkuvasti. Viime vuonna maailmalla tehtiin ensimmäistä kertaa yli miljardi turistimatkaa. Kasvua ennustetaan noin 30–40 miljoonan matkan verran vuosittain. ”Tietysti taloustilanne vaikuttaa jonkin verran, mutta turismin suuri trendi on kasvu, ja suomalaisilla on siinä oma siivunsa. Tämä asettaa haasteita myös turistityölle”, Träskbacka ennustaa. ”Tämä on aamuruskon työtä, ei iltaruskon.”
Suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä on yhä enemmän etelään eläkepäiville muuttavia ’snow birdejä’. Espanjan Aurinkorannikolla asuu jo 20 000 suomalaista – eikä vain eläkeläisiä, vaan myös työn perässä muuttavia aikuisia ja perheitä.
Aurinkorannikko onkin turistityön ylivoimaisesti suurin alue. ”Jatkossa on mietittävä, miten vastataan kasvaviin tarpeisiin esimerkiksi Turkin Alanyassa ja Viron Pärnussa”, Träskbacka toteaa.
Työtä tehdään kymmenessä kohteessa
Turistityötä tehdään vuonna 2013 kymmenessä kohteessa ympäri maailmaa. Työn laajuus, painotukset ja käytännön haasteet vaihtelevat kohteesta riippuen. Pysyvien asukkaiden ja pitkäaikaismatkailijoiden kanssa rakennetaan vapaaehtoistoimintaa, piirejä ja seurakuntayhteisöä. Viikkoturistit on voitettava joka viikko uudelleen.
Träskbacka näkee turistityön arvon ihmisen identiteetin tukemisessa. Suomalaisuus kutsuu ihmisiä yhteen, myös kirkkoon. ”Ei tarvitse kauan olla ulkomailla, ennen kuin alkaa kysyä kuka minä olen ja mistä minä tulen. Viikossa voit unohtaa että olet Suomesta – toisen viikon jälkeen et enää unohda.”
Jumalanpalveluselämä on seurakunnan selkäranka, mutta työssä näkyy koko elämän kirjo. ”Mielenterveysongelmat, alkoholismi, yksinäisyys… Turistipapit hoitavat niin häitä kuin hautajaisia.”
Kriisivalmius on tärkeä osa työtä. Kriisin kohdatessa tuki on tärkeää, sillä turvaverkot ovat kaukana. ”Tarvittaessa olemme myös Suomen viranomaisten ja esimerkiksi matkaoppaiden apuna.”
Silmät ja korvat auki kentällä
Työtä tehdään kevyellä rakenteella. ”Periaatteena on, että tehdään hyvää halvalla,” Träskbacka hymyilee. Pääsääntöisesti turistipapit ja -kanttorit lentävät kohteeseen talvikaudeksi. Vain muutamassa kohteessa on ympärivuotinen työntekijä, sillä suuri osa seurakunnastakin palaa Suomeen kesäksi.
Turistipapin tai -kanttorin työ onkin monelle mahdollisuus pitää välivuotta seurakuntatyöstä. Turistityössä on mukana myös seurakuntavirasta eläkkeelle jääneitä työntekijöitä. Tehtäviä tulee auki muutamia vuosittain.
”Hyvä turistityöntekijä osaa pitää silmät ja korvat auki siellä missä suomalaiset liikkuvat, menee rohkeasti mukaan ja osaa kannustaa vapaaehtoisuuteen”, Träskbacka summaa.