Kirkko kestävyyspolulla?

”Kun katsoo suurta ja kaunista luomakuntaa, katsoo samalla sen tekijää.”

Jumala on luonut maailman ja kaiken mitä siinä on. Koko luomakunta on lahjaa, jonka Luoja on rakkaudellisesta olemuksesta käsin kutonut. Jokainen luotu on Jumalan hellyyden kohde, jolle Hän asettaa paikkansa maailmassa.

Luomiskertomuksessa kerrotaan, kuinka Jumalan antoi ihmiselle kyvyn vallita maata sekä viljellä ja varjella sitä. Kristinuskon historiassa vallitseminen on nähty mahdollisuutena myös häikäilemättömään luonnon hyväksikäyttöön, mutta nykyään tämä tulkinta torjutaan laajalti. Vallitseminen tulisi ymmärtää ikään kuin vastuullisen puutarhanhoitajan roolina, joka suojelee, säilyttää ja valvoo.

Elämme ekokriisin keskellä, mutta muutosten tekeminen teollisuuden aikana luotuihin rakenteisiin on vaikeaa. Monet vannovat teknologisten innovaatioiden nimeen, joilla on toki oma roolinsa. Samalla kuitenkin helposti väistetään omaan peiliin katsominen. Suomi on yksi maailman eniten kuluttavista maista; asukasta kohden laskettu kulutus ylittää maapallon kantokyvyn noin nelinkertaisesti. Ympäristön lisäksi kulutustottumustemme seurauksista kärsivät lähimmäisemme, ihmiset ja eläimet, erityisesti kehittyvissä maissa. Kulutuksen vähentäminen lisäksi olisi tärkeää lisätä hyvää ympäristölle, jonka olemme lahjaksi saaneet. Näin kestävän tulevaisuuden rakentaminen ei ole vain vähentämistä ja luopumista, vaan myös lisäämistä ja jakamista.

Seurakunnat lasten, nuorten ja maailman parhaaksi

Ekokriisi vaikuttaa eniten lasten ja nuorten elämään, ja nuoret myös kaipaavat muutosta. Voi rehellisesti kysyä, onko puhe toivosta ja tulevaisuudesta edes mahdollista tässä ajassa ajattelematta ympäristökriisiä ja sen tuottamaa kärsimystä. Seurakuntien kasvatustoimintaa suunnitellessa ja toteuttaessa tämän asian ohittaminen ei ole mahdollista, eikä järkevää. Meidän on kasvattajina ja turvallisina aikuisina kyettävä seurakunnissakin tarjoamaan rakenteita ja toimintaa, jossa lapset ja nuorten voivat käsitellä kestävän kehityksen teemoja ja saada kokemuksia asiaan positiivisesti vaikuttamisesta.

Ympäristöahdistus, johon kuuluu myös ilmastoahdistus, tarkoittaa tunteita ja ajatuksia, jotka syntyvät ympäristöongelmista ja niiden uhkista. Tutkimukset ja ajankohtaiset raportit osoittavat, että ympäristökriisi voi aiheuttaa merkittäviä mielenterveys- ja hyvinvointiongelmia. Tunteiden ja ajatusten tunnistaminen, hyväksyminen ja tunnetaitojen kehittäminen voivat auttaa selviytymään ympäristömuutosten ja ilmastokriisin keskellä. Luonto itsessään myös hoitaa meitä. Tutkimukset osoittavat, että luonnossa vietetty aika vähentää ahdistuneisuutta ja huolia. Edelleen tehokas lääke toivottomuuteen on toiminta. Voisiko nuorisotyön sisällöissä näkyäkin vielä entistä enemmän luonnossa oleminen sekä konkreettiset teot ympäristömme puolesta, joita voitaisiin yhdessä toteuttaa?

Ehkäise ympäristöähkyä, motivoi toiminnallisuudella

Rippikoulukyselyssä nuoret arvioivat väitettä “Ympäristön suojelemiseen liittyvät asiat ovat minulle tärkeitä”. Enemmistö nuorista oli samaa mieltä, tytöistä suurempi osuus kuin pojista, mutta kaikilla trendi näyttää laskusuuntaiselta. Sama kehitys näkyy myös 18–35-vuotiailta kerätyssä Arvot360 Kirkko -aineistossa. Kertovatko nämä tulokset kiinnostuksen vähenemisestä, aiheeseen turtumisesta, kovimpien asenteiden lievenemisestä vai muiden huolestuttavien teemojen kuten sotien esiinnoususta?

Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan myös kirkolta odotetaan entistä enemmän toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Yhtenä kirkon tärkeimpänä toimintana pidettiin ympäristön ja ilmaston kannalta kestävän elämäntavan edistämistä.

Suvi-Päivi Malvikon väitöstutkimuksen mukaan koulussa, jossa toteutettiin Vihreä lippu -ohjelmaa, oppilaat olivat omaksuneet enemmän ilmastotietoa, heidän ilmastoasenteensa olivat positiivisempia, ja he tekivät enemmän ilmastotekoja kuin verrokkikoulun oppilaat. Koulussa, jossa vastaavaa toimintaa ei ollut, oppilaat toivoivat sellaista. Malvikon mukaan ilmastokasvatuksen pitäisi herättää oppilaita pohtimaan ilmastoasioita, jotta ilmastomyönteinen asenne voi muodostua. Myönteinen asenne johtaa tarvittaviin ja välttämättömiin ilmastotekoihin, jolloin hyvinvointimme lisääntyy ja elämän edellytykset planeetallamme säilyvät. Malvikko painottaa toiminnallista opetusta kiinnostuksen ylläpitämiseksi.

Myös seurakunnissa on tiedostettava monipuolisen ympäristö- ja ilmastokasvatuksen merkitys ja vaikuttavuus. Siksi lasten ja nuorten kanssa on työstettävä monipuolisesti kestävän kehityksen teemoja. On kiinnitettävä huomiota puhetapaan ja toiminnallisuuteen, jotta kestävyysteemojen käsittely motivoi ja innostaa eikä lamaannuta ja lannista.

Seurakunnat kestävyyspolulla

Suomen evankelis-luterilainen kirkko haluaa edistää YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteita sekä pyrkiä hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Useissa seurakunnissa toimeen onkin tartuttu määrätietoisesti.

Polku-toimintamalli antaa hyvät edellytykset tarkastella seurakunnan kasvatustoimintaa kestävyysnäkökulmasta käsin. Näkökulma kannattaa ennemmin sisällyttää jo olemassa olevaan työhön ja toimintaan kuin rakentaa yksittäisiä teemapäiviä. Valmiiksi Polun eri ikäkausiin mietittyjä materiaaleja ovat Kestävä tulevaisuus polulla ja Globaali näkökulma. Rippikoulun ja isostoiminnan tueksi tuotetun Vihreät riparit -aineiston avulla voi kehittää ja arvioida nuorisotyön vihreää kädenjälkeä. Erilaista materiaalia aiheesta on tarjolla runsaasti, ja niitä on koottu Globaali- ja ympäristökasvatus -sivustolle.

Lasten ja nuorten omaa osaamista ei pidä aliarvioida ja heidät onkin syytä ottaa mukaan jo toiminnan suunnittelusta lähtien. Kannattaa kartoittaa myös erilaisia yhteistyömahdollisuuksia muiden alueellisten toimijoiden, kuten ympäristöjärjestöjen kanssa. Vain yhdessä tekemällä muutos on mahdollinen.

Kirjoittajat ovat Kirkkohallituksen globaali- ja ympäristökasvatustiimin asiantuntijoita.