Juuri nyt maailmassa puhaltavat uudet tuulet. Populismin ja kansallismielisyyden nousu ympäri maailmaa saa monet entisistä ideologisista ja maailmankatsomuksellisista suuntaviitoista menettämään merkityksensä.
Tässä aatteiden kamppailussa myös uskonto vedetään usein politiikan kentälle. Siksi on tärkeää, että kykenemme tunnistamaan ja arvioimaan oikein myös suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavien uskonnollisten ja katsomuksellisten perinteiden merkitystä.
Tänä vuonna vietämme sekä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa että reformaation merkkivuotta, joten on senkin vuoksi ajankohtaista tehdä arviota luterilaisen perinteen vaikutuksesta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Syksyllä ilmestyneen kirkon nelivuotiskertomuksen tutkimusosa, Osallistuva luterilaisuus, tarjoaa runsaasti aineksia tällaiseen arviointiin. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään suomalaisen luterilaisuuden tunnusomaisia piirteitä empiirisin yhteiskuntatieteellisin menetelmin. Näkyykö luterilaisten arvojen, kristillisen jumalauskon ja yhteiskunnallisten asenteiden välillä jokin yhteys tämän päivän suomalaisilla?
Tulokset voidaan tiivistää seitsemään havaintoon.
1. Luterilaiset suhtautuvat vieraisiin uskontoihin ja katsomuksiin maltillisesti
Monet yhteiskuntatieteilijät ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota luterilaisuuden kykyyn luoda yhteiskunnallista vakautta. Uusimmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että erityisesti protestanttiset maat erottuivat keskimääräistä paremmalla kyvyllä hallita myös monikulttuurisuutta.
Nelivuotiskertomus antaa tukea näille arvioille. Suomalaisista noin 60–80 prosenttia suhtautuu vieraiden uskontojen läsnäoloon asuinympäristössään myönteisesti tai neutraalisti. Vaikka esimerkiksi islamia kohtaan esiintyy keskimääräistä enemmän kielteisyyttä, kuitenkin noin 60 prosenttia suhtautuu myös moskeijoihin myönteisesti tai neutraalisti. Tilastollisissa analyyseissä kävi ilmi, että luterilaiset arvot ennustivat keskimääräistä suopeampaa suhtautumista moskeijoihin.
2. Luterilaiset näkevät työn kutsumuksena ja palvelutehtävänä
Protestanttisen työetiikan käsitteellä on usein negatiivinen kaiku. Tämä perustuu osin sosiologi Max Weberin klassikkotutkimuksen vaikutukseen ja virheelliseen soveltamiseen luterilaisuuteen. Weberin analyysissa korostuu kalvinismille ominainen oman menestymisen painotus. Luterilaisessa työn etiikassa korostuu sen sijaan työ palvelutehtävänä ja kutsumuksena. Luterilaisittain työn arvo perustuu siihen hyvään, jonka se toisille tuottaa.
Myös nelivuotiskertomus osoitti, että katsomuksiltaan luterilaiset pitivät monia työhön liitettyjä arvoja tärkeämpänä kuin muut suomalaiset. Suurimmat erot tulivat näkyviin juuri väittämissä, jotka koskivat työn merkitystä muiden ihmisten auttamisena ja palvelemisena, kutsumuksena sekä elämäntehtävänä.
Havainnot siis kertovat, että sellainen asia kuin luterilainen työetiikka on kiistatta olemassa, vaikka siihen liitetyt mielikuvat voivat olla virheellisiä.
3. Luterilaiset ilmaisevat hengellisyyttään musiikin keinoin
Jo Luther arvosti suuresti musiikkia hengellisen ilmaisun välineenä, ja luterilaiset kaikkialla maailmassa tunnetaan yhä tänä päivänä rikkaasta virsilaulun perinteestä. Kyselyn mukaan lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista oli samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan ”virsilauluperinnettä tulee vaalia”. Joka neljäs suomalainen sanoi kuuntelevansa hengellistä musiikkia useammin kuin kerran kuussa ja puolet vähintään kerran vuodessa.
Musiikillinen kokeilevuus ja vuorovaikutus maallisten musiikillisten kulttuurien kanssa ovat myös yhä edelleen luterilaisuudelle tunnusomaisia, mistä esimerkiksi viime aikoina yleistyneet erilaiset musiikilliset messukokeilut kertovat.
4. Luterilaiset panostavat kasvatukseen ja koulutukseen
Luterilaisille on tärkeää, että jokainen voi päästä osalliseksi Jumalan Sanasta, ja sen takia lukutaitoa ja koulua pidettiin tärkeänä jo reformaatiossa. Oppimisen kautta kristillisestä uskosta saattoi tulla omakohtainen vakaumus. Jo varhain opetuksen tavoitteena oli lisäksi sivistää ihmisiä laajemminkin ja parantaa näin heidän elämäänsä.
Yhä tänä päivänä kirkko panostaa lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön merkittävän osan resursseistaan. Suomalaiset, joilla on luterilaisia katsomuksia, pitävät edelleen esimerkiksi koulun uskonnonopetusta keskimääräistä tärkeämpänä.
5. Luterilaiset kantavat sosiaalista vastuuta
Kristillinen usko on aina velvoittanut ihmisiä auttamaan. Käytännössä monet diakoniseen auttamiseen liittyvät tehtävät siirtyivät kirkolta kuntien hoidettavaksi 1800-luvun lopulla, ja hyvinvointivaltion kehittymisen myötä vastuu siirtyi yhä enemmän valtiolle.
Silti auttamisen tärkeys näkyy edelleen: arvoiltaan luterilaiset antavat hyväntekeväisyyteen keskimäärin yli kaksi kertaa enemmän rahaa kuin muut suomalaiset. Kansainvälisesti vertaillen suomalaiset ovat aktiivisia kansalaistoimijoita, ja luterilaiset arvot vaikuttavat tässäkin: arvoiltaan luterilaiset pitivät auttamista paitsi kristillisenä myös jokaisen kansalaisen velvollisuutena.
6. Kirkon halutaan palvelevan ihmistä osana yhteiskunnan instituutioita
Kirkko on ollut luterilaisissa maissa vahvasti läsnä armeijassa, vankiloissa, sairaaloissa, kouluissa ja yliopistoissa. Tällainen yhteistyö saa yhä tänä päivänä suomalaisilta erittäin voimakkaan tuen. Lisäksi luterilaisten arvojen vaikutus näkyy voimakkaana: ne, joilla on luterilaisia arvoja, tukevat muita voimakkaammin kirkon läsnäoloa yhteiskunnan instituutioissa.
7. Luterilaiset toivovat kirkolta yhteiskunnallista ääntä
Hengellisten asioiden lisäksi kirkko on historiansa aikana ottanut kantaa monenlaisiin maallisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Se ei ole aina kaikkia miellyttänyt, ja kantaa on saatettukin ottaa väärien asioiden puolesta. Silti on kiinnostavaa, että suomalaisten suuri enemmistö kuitenkin odottaa sitä. Kaikkein eniten suomalaiset toivovat kirkolta, että se puhuu heikompiosaisten puolesta. Yli kolme neljästä suomalaisesta on tätä mieltä. Jälleen ne, joilla on luterilainen arvomaailma, toivovat tätä vielä muitakin enemmän.
—
Nämä asiat saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä. Tokihan kirkossa lauletaan virsiä ja kaikissa uskonnoissa lapset halutaan kasvattaa omaan uskoon. Laajemmassa katsannossa ei ole kuitenkaan lainkaan itsestäänselvyys, että uskonnon omassa teologisessa katsannossa tehdään selvä ero hengellisen ja maallisen vallan välille, korostetaan tyttöjen ja poikien yhtäläistä oikeutta koulutukseen tai annetaan maallisten töiden tekemiselle positiivinen hengellinen merkitys. Itsestään selvää ei ole sekään, että uskonto nähdään ensisijassa sisäisen vakaumuksen asiana, eikä ulkoisesti havaittavien käyttäytymisnormien noudattamisena.
Tällä hetkellä moni tekijä koettelee moniarvoisen ja demokraattisen yhteiskunnan perusinstituutioiden kestävyyttä. Populistiset liikkeet ja erilaiset valemediat kylvävät kaikkialla epäluuloa niitä kohtaan. Tästä epäluulosta myös kirkko on saanut osansa. Nelivuotiskertomus kuitenkin osoittaa, että yhä tänä päivänä luterilainen elämänkatsomus kannustaa ihmisiä osallistumaan yhteiskuntaan monilla varsin rakentavilla tavoilla. Nykyajan suomalainen luterilaisuus on vahvasti osallistavaa.
Kimmo Ketola
johtaja
Kirkon tutkimuskeskus