Francis Ford Coppolan elokuva Ilmestyskirja. Nyt (1979) sijoittuu Vietnamin sotaan.
“Ja tämäkin tienoo”, sanoi Marlow yhtäkkiä, “on ollut niitä maan pimentoja.”
Joseph Conradin Pimeyden sydän (1902) on tekijänsä tunnetuin romaani. Sen analyysi viilsi syvälle ajan kehitysuskoisen pinnan alle. Vuosisadasta kehkeytyi sittemmin historian verisin. Eivätkä oman aikamme ensi vuodet lupaa parannusta asiaintilaan.
Kesän rankat uutiset Lähi-Idästä aktivoivat menneet katsomiskokemukset. Mieleen palautui etsimättä Francis Ford Coppolan Vietnam-elokuva Ilmestyskirja Nyt. Jos oma aikamme on historian verisin, Coppolan elokuva on sen avaintodistaja. Jo käsikirjoituksen muotoutuminen, kuvaukset Filippiineillä ja koko tuotantoprosessi ovat oma tarinansa.
Ilmestyskirja tuli ensi-iltaan vuonna 1979, lähes neljä vuotta kestäneen tuotannon jälkeen. Kaksi ja puolituntinen elokuva sai vuonna 2001 julkaistussa uudessa Ilmestyskirja Redux -versiossa uljaamman väri- ja äänimaailman. Syventäviä jaksoja leikattiin tarinaan lisää lähes tunnin edestä. Elokuvasta on kirjoitettu niin paljon, että tuntuu melkein turhalta lisätä siihen mitään.
—
Coppola siirsi Conradin siirtomaa-ajan Afrikkaan sijoittuvan kertomuksen Vietnamin sodan kontekstiin, tuloksena visuaalisesti pakahduttava retki sodan mielettömyyteen. Sodan jo kertaalleen traumatisoima kapteeni Willard (Martin Sheen) saa tehtäväkseen etsiä ja eliminoida jostain viidakon uumenista omaa sotaansa käyvä amerikkalaiskomentaja. Willard vaeltaa ryhmineen partioveneellä jokea yläjuoksuun, kohti pimeyden sydäntä. Toisin kuin perinteisessä toimintaelokuvassa, matkalla ei tehdä sankaritekoja. Sodan mielettömyys iskee katsojaan yhä uudestaan, eri näkökulmista, uusi isku rajumpana kuin edellinen.
Sodan julmaa olemusta valottavat pysähdykset – sananmukaisesti partioveneen ankkuripaikat – tuovat etäisesti mieleen toiset pysähdykset, meilläkin elpyneet, katoliselta keskiajalta periytyneet ristintien hartaudet, stationes. Jokimatkan stationes toimivat kuitenkin käänteisinä hartauksina. Ne eivät johda ihmisiä armoon ja elämän eheytymiseen, vaan johonkin päinvastaiseen, julmuuden kierteeseen, joka tempaa matkaansa ja kuorii ihmisyyden kerros kerrokselta. Viimein pimeyden ydin nielee kulkijat kokonaan.
Elokuvan lähiluvulle avautuu erinomaisesti ensimmäinen ankkuripaikka: eversti Kilgore (Robert Duvall) ja tämän helikopterieskadroona. Nimeään myöten sotahullu komentaja tekee murhaavan napalm-hyökkäyksen vietnamilaiskylään. Ikonisessa jaksossa helikopterit nousevat ilmaan kuin Ilmestyskirjan ratsastajat. Kilgore on kadottanut yhteyden sodan strategisiin päämääriin, sillä hyökkäykseen lähdetään hetken mielijohteesta, vain ja ainoastaan, jotta eversti pääsisi surffilautoineen rannikon parhaille aalloille. Palavaan kylään rantautuu tv-ryhmä, jota Coppola itse cameoroolissa johtaa. Kuolleet vietnamilaiset Kilgore merkitsee omituisilla pelikorteilla. Haavoittuneille asukkaille tarjotaan lääkintäapua, ja laitetaanpa palavassa kylässä toimeen irvokas kenttäjumalanpalvelus. Viimemainitun sotapappi avustajineen toimittaa kuvaavasti selkä vasten meneillään olevaa hävitystyötä.
—
Coppola yhdisti Ilmestyskirjassa faktaa ja fiktiota. Hän liitti Vietnamin sodan traumatisoiviin kokemuksiin Joseph Conradin Pimeyden sydämen profeetallisen matkakertomuksen. Näihin hän lisäsi skandinaavista mytologiaa ja raamatullista symbolikuvastoa. Tuloksena on syvät jäljet uurtava, apokalyptinen katsomiskokemus.
Raamatun Ilmestyskirja nostaa verhon, paljastaa kätkettyä. Kummallisella tavalla Coppolan Ilmestyskirja toimii samansuuntaisesti. Ainakin itseäni se auttaa tulkitsemaan maan pimentoja, väkivaltaisen aikamme tuhoavia kehityskulkuja. Loppuratkaisu poikkeaa tietysti varhaiskristillisen kirjallisuuden tarjoamasta, mutta alkuperäisen Ilmestyskirjan tarkoitus olikin taivaalla laukkaavine ratsastajineen rohkaista pelon ja tuhon keskellä eläviä.