- Mieti, mitä on istua vieraana ja outona takapenkissä. Käy konkreettisesti tarkistamassa kirkkosi viimeisten rivien näkymät. Tee kaikki voitava kuuluvuuden varmistamiseksi.
- Kuvittele tapahtumaa eturivissä olevan nuoren kannalta, joka pelkää ehtoollisleivän juuttumista kitalakeen.
- Keskivaiheilla istuviin voit suhtautua rauhallisesti. Heidän kanssaan ei ole ongelmia, jos selviydyt etu- ja takapenkeistä.
- Älä kuvittele liikoja kirkkokansan kristillisestä osaamisesta ja harrastuneisuudesta.
- Älä vähättele ihmisten uskoa. Eivät ne kaikki pakanoita ole. Joukossa on myös julkikristittyjä ja niitä joiden usko tulee näkyväksi, kun pintaa viitsii hieman raaputtaa.
- Sijoita saarnaasi jokin ilmiselvästi tosiasioita koskeva väite, joka ei ole aivan kaikkien tiedossa. Se todistaa, että kykenet keskustelemaan maailman kanssa ja että puheesi on otettava vakavasti.
- Liity konfirmoitavan ryhmän rippikoulukokemuksiin. Se on sitä herkkua, jota kuulijasi haluavat kuulla. Nuorille on tärkeää, että puhutaan juuri heidän asioistaan. Vanhemmatkin haluavat kuulla, mitä heidän nuorilleen on tapahtunut.
- Unohda sivistyssanat ja teologiset käsitteet. Mukana on väkeä, jotka ymmärtävät käsitteen ”vanhurskas” hollantilaiseksi hurskaaksi tai eivät ymmärrä sitä ollenkaan.
- Huumorilla ja positiivisuudella saa parhaat tulokset. Häviäjät selittävät aina. Nuorten kannalta muutama sisäpiirijuttu ja leirisanonta parantavat kuunneltavuutta kummasti.
- Hyvä konfirmaatiosaarna ei ole raamattutunti eikä eksegetiikan näyte, mutta jos siitä puuttuu ihmisiä koskettava Jumalan armo, siitä puuttuu kaikki.
Arto Köykkä
nuorisopastori, Pirkkalan seurakunta