Vauvakirkko
Heinolan seurakunnassa on perinteisesti järjestetty vauvakirkko tammikuussa heti viikko kasteen sunnuntain jälkeen. Vauvakirkkoon kutsutaan kaikki edellisenä vuonna kastetut, ja heille annetaan kastepuussa olleet kastelinnut. Konseptiimme kutsun ja kirkkohetken lisäksi kuuluu vauvapiltit eli kahvitilaisuus Vanhassa pappilassa.
Meillä oli halu uudistaa vauvakirkkoa, sillä toiminnallisissa tavoitteissamme olimme sitoutuneet kasteen merkityksen vahvistamiseen. Vauvakirkkotiimiimme kuuluvat pappi, kaikki lastenohjaajat, työalasta vastaava lastenohjaaja ja kanttori. Teemme tiivistä yhteistyötä myös suntioiden ja emäntien kanssa.
Sanatyöskentely
Perhemessujen suunnittelussa olemme hyödyntäneet Polku-materiaalien nelikenttämallia ”suunnitelma messun valmisteluun ja toteutukseen” ja kokeneet sen innostavaksi meille sopivaksi tavaksi suunnitella ja saada Sana elämään.
Käyttämässämme nelikenttämallissa tarkastellaan, miten kirkkohetken ydinajatus näkyy: Onko se havaittavissa jo kirkon ulkopuolella ihmisen lähestyessä kirkkoa? Mikä houkuttelee ja mikä kiinnostaa? Miten huomioidaan aistit ja fyysinen kokeminen? Miten sanat ja symbolit ovat aistittavissa? Näkyvätkö, kuuluvatko, maistuvatko tai tuoksuvatko ne? Mitä tekstiä tulkitsemme ja miten? Mitä yhdessä koetusta kulkee ihmisen mukana kotiin? Mihin ja miten hän voi liittyä tämän jälkeen? Miten hän voi myöhemmin palata näihin muistoihin?
Koko kirkkohetken suunnittelun lähtökohta oli saada Mark. 10:13 elämään siten, että siinä olevat sanat ja merkitykset voi ymmärtää kehon ja aistien kautta. Ääneen puhuttuun sanaan voi joskus olla vaikeaa keskittyä tai se ei ole juuri se keino, mikä tavoittaa vauvaperheen arkea elävät ihmiset. Sanatyöskentelyn työpajassamme luettiin ääneen kyseistä jaetta useita kertoja peräkkäin. Me kaikki -vauvakirkkotiimi – mietimme, mitä siitä jäi mieleen.
Esiin nousivat sanat: Jeesus kutsuu, Jeesus siunaa, koskettaminen, lasten valtakunta, lasten kaltainen, tervetulon toivotus, syli, sallikaa ja käsi. Näin löytyneiden sanojen ja asioiden avulla työstimme toimintapisteet ja mietimme, miten sanat toteutuvat käytännössä.
Tässä jokunen esimerkki: ”Jeesus kutsuu” toteutui, kun kutsuimme perheet kirkkoon. Kutsuimme heidät myös seuraavaan perhemessuun. ”Jeesus siunaa”, tarkoitti meille toimintapistettä, jossa vauva siunattiin. Samassa toimintapisteessä toteutui myös koskettaminen, syli ja käsi, sillä siunaus toteutettiin piirrostarinana. Kosketuksen pääsi aistimaan myös vauvaa sylissään pitänyt aikuinen. Vauvan kevyt ja lämmin keho, sekä tuoleilla olleet lämpimät ja pehmeät lampaantaljat koskettivat aikuista. Lasten valtakuntaa, Jumalan valtakuntaa ilmensi kastelintupuu. Lasten kaltaisuus oli taas leikkisä mahdollisuus räiskiä vettä kastemaljasta. Lasten riemu tarttui aikuisiin!
Tervetulon toivotus oli tärkeä, sillä monet perheet tulivat tilaisuuteen esikoisensa kanssa. Me työntekijät ja meidän tapahtumamme olivat heille uutta ja vierasta. Tervetulon toivotuksen suunnittelun lähtökohta oli ajatella heitä etukäteen. Mitä nämä ihmiset tarvitsevat ja mistä he tietävät, että juhla on juuri heitä varten?
Nelikenttämalli apuna
Kirkon ulkopuolelle oli ripustettu viirinauhoja, joissa toistui Vauvan vuosi -visuaalisesta materiaalista otettu väritys ja hymyilevät, punaposkiset vauvan kasvot. Samoin ulkona oli lastenohjaaja auttamassa ovien kanssa ja toivottamassa ensimmäiset tervetulon toivotukset. Toinen heti ovien sisäpuolella. Meillä kaikilla työntekijöillä oli nimikyltit, joissa oli samainen vauvankasvoinen logo kuin visuaalisessa materiaalissamme kautta linjan. Kaikissa toimintapisteissä, vauvan hoitopaikassa ja vaunuparkissa oli opastekyltit. Jälkikäteen syntyi hauska tilanne, kun imetyspaikkaan ohjaava kyltti oli jäänyt sakastin oveen. Liekö unohdus ollut Isän huumoria ja pieni muistutus pikkuväestä kirkkokansan seassa.
Vauvakirkossa astuttiin tarinaan jo kirkon ulkopuolella, mutta mitä kirkon sisäpuolella tapahtui? Miten eri aistit huomioitiin ja mikä ajateltiin kiinnostavaksi? Jumalan valtakunnasta eli kastelintupuusta noudettiin vauvan oma kastelintu. Se sujautettiin kullan väriseen kirjekuoreen, missä oli valmiina kutsu seuraavaan perhemessuun ja perhemessuinfo, joka kertoi mitä perhemessu on, minne auton voi jättää ja pääseekö kirkkoon vaunujen kanssa. Infossa esiteltiin myös ketkä työntekijät ovat mukana seuraavassa perhemessussa. Näiden lisäksi kuoressa oli iltarukouskortti. Tämä kokonaisuus vastasi kysymyksiin: ”Mitä yhdessä koetusta kulkee mukanani kotiin? Mihin voin liittyä tämän jälkeen? Mikä muistuttaa minua tästä myöhemmin? Muita toimintapisteitä olivat ”Sallikaa lasten tulla”, ”Jeesus siunaa lapsia” ja paikka esirukoukselle.
Tulevaisuus
Vauvakirkkomme oli kokonaisuus, jossa Raamatusta ammennettu sanoma tuotiin koettavaksi monin eri tavoin. Mikään toimintamalli ei kuitenkaan toimi samanlaisena kuin kerran. Tästä syystä tarkastelemme jokaista vauvakirkkoamme uudestaan siinä ajankohdassa ja siinä maailmantilanteessa, missä se kulloinkin järjestetään.
Kehittämisen kohteita löytyy meiltäkin, ja yksi niistä on kirkkomme ajatus ihmisten osallistaminen toimintojen suunnitteluun. Toisaalta ajattelen, että tehtävämme on olla lähimmäinen ja turvallinen yhteisö, joka tuo ilmi, että se on kiinnostunut lähimmäisen hyvinvoinnista ja että ovi on auki astua sisään. Jos tämän saavutamme, on ihmisen helppo tulla uudestaan ja lähettää lapsensakin toimintamme piiriin. Tämä meidän vauvakirkkomme oli suunniteltu valmiiksi siihen osallistuvia ajatellen, mutta valmis se oli vasta kun ihmiset tulivat ja osallistuivat. Teimme yhdessä arjesta pyhää.
Lena Nikkilä
vastaava lastenohjaaja
Heinolan seurakunta